maanantai 19. joulukuuta 2016

Liebster Award -tunnustus

Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Sain aikaisemminkin blogeissa pyörinyt Liebster Award -tunnustuksen peräti kolmesta osoitteesta: Bookishteaparty-blogin Katrilta, Kirjamaailma-blogin Rosalesilta ja Tuntematon lukija -blogin Handelta. Kiitokset kaikille! Koska olen tehnyt haasteen ennenkin, tyydyn tällä kertaa vain vastailemaan kysymyksiin enkä laita haastetta eteenpäin. Sain heitettiin minulle jo aikoja sitten, mutta sain aikaiseksi vastailla vasta myöhemmin. Julkaisemattomanakin postaus on lojunut, joten tässä on samalla tarjota aikamatka n. kuukausi taaksepäin.

Katrin kysymykset: 

1. Onko sinut lajiteltu Pottermoressa tupaan, ja jos on, mihin tupaan kuulut? Jos ei, mihin tupaan arvelet kuuluvasi?
Olen tehnyt lajittelun kaksi kertaa (uudelleen Pottermoren uudistuttua) ja molemmilla kerroilla olin Korpinkynsi. Sinne olen myös aina tuntenut kuuluvani!  

2. Jos voisit elää yhden päivän uudelleen, minkä päivän eläisit ja miksi?
Ehkäpä ylioppilasjuhlapäiväni. Paljon hyvää ruokaa, rakkaita ihmisiä ja onnellisuutta. 

3. Jos kirjoittaisit kirjan, mistä se kertoisi ja mihin genreen se kuuluisi?
Kenties nuortenkirjallisuutta tai fantasiaa. Varsinaista romaani-ideaa minulla ei ole.

4. Mikä on lempiruokasi ja -juomasi?
Meillä tehdään välillä kotona intialaista linssikastiketta, joka on taivallista. Se ja riisi plus naanleipä. 

5. Pelaatko PokémonGo:ta? Jos pelaat, mikä on mielestäsi hienoin Pokémon, jonka olet saanut?
En pelaa. Pokémonit eivät kuuluneet lapsuuteeni, joten en ole jaksanut innostua niistä vieläkään. :D 

6. Onko sinulla lempinimiä ja kuka niitä käyttää?
On muutama, kaverit ja perhe niitä käyttävät. 

7. Milloin viimeksi koit olevasi onnekas?
Tänään, kun tajusin jälleen kerran saavani kutsua kaunokirjallisuuden lukemista opiskeluksi.  

8. Kirja, jota haluaisit suositella juuri nyt?
Fredrika Runebergin Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Ihan huippu! Lukukokemuksena hakkaa J.L. Runebergin.

9. Mitkä ovat irtokarkkipussisi top 3 karkit?
Yksi iso toffee, joku muu iso erikoiskarkki ja paljon kirpeitä karkkeja. 

10. Millainen on unelmiesi talo/asunto?
Sellainen, missä on iso kirjastohuone. Kirjastotikkaat!  

11. Kummallisin kysymys, jota sinulta on koskaan kysytty?
Tämä? En nyt keksi yhtään mitään. 
 
Rosalesin kysymykset:
 
 1. Onko jokin hahmo tai hahmot kirjaan pohjautuvassa elokuvassa näyttänyt täysin eriltä kuin kuvittelit?
Cassandra Claren Luukaupunki-kirjaan perustuvan elokuvan melkeinpä koko päähenkilökaarti näytti joltain muulta kuin mielikuvissani.

2. Edelliseen kysymykseen liittyen, hyvässä vai pahassa mielessä?
Osa hyvässä, osa pahassa.

3. Käytätkö kirjanmerkkinä mitä tahansa paperinpalaa vai mielummin oikeaa kirjanmerkkiä?
Mitä vain tai en mitään. Kirjanmerkit tuppaavat aina häviämään jonnekin. 

4. Jos voisit esittää kysymyksen suosikkikirjailijallesi, mitä kysyisit?
 J.K. Rowlingilta kysyisin varmaankin jonkin nippelitietoyksityiskohdan Harry Pottereiden maailmasta.

5. Kuinka pitkään olet ollut lukematta ollenkaan?
Maaliskussa on en lukenut yhtäkään kirjaa, ja se on varmaan ennätys. 

6. Oletko koskaan pistänyt merkille kuinka kauan sinulta menee lukea esim. 100 sivua?
Olen, tarkkailen asiaa aika useinkin. Se vaihtelee riippuen kielestä, fontista ja monesta muusta seikasta, mutta keskiarvo on varmaan jossain n. 100 sivua tunnissa.

7. Pahin vahinko minkä olet tehnyt kirjalle?
Melina Marchettin Jellicoe Road joutui kanssani kesäsateeseen, mutta hiustenkuivaajalla ja silitysraudalla siitäkin selvittiin.

8. Jos olisit kirjailija, minkä genren kirjoja kirjoittaisit?
Ks. Katrin kysymykset, kohta kolme.

9.  Jos voisit kirjoittaa jonkun kirjan uudelleen, mikä se olisi ja mitä muutoksia ehdottomasti tekisit?
Harry Potter and the Cursed Child. Helpompi olisi ehkä kysyä mitä säilyttäisin: Albuksen ja Scorpiuksen hahmot ja heidän alkuasetelmansa, Dracon ja sen, että tarina kertoisi "kolmannesta sukupolvesta". Melkein kaiken muun muuttaisin. 

10. Mikä asia kirjassa saa sinut herkimmin itkemään?
Luultavasti hahmojen kuolemat, mutta myös jälleennäkemiset tai muut tunteelliset hetket saavat helposti kyynelkanavat aukeamaan.

11. Jos ehtisit pelastaa yhden kirjan hyllystäsi tulipalon syttyessä, mikä se olisi?
Jokin signeerattu kirja, mutta luultavasti panikoisin enkä onnistuisi pelastamaan mitään.

Handen kysymykset: 

1. Minkä ikäisenä ja miten opit lukemaan?
Eskarissa Tampereen keskustorin kivikirjaston kivistä. Tätä ennen osasin jo esim. kirjoittaa nimeni ja minulle oli luettu paljon, mutta siellä yhtenä päivänä asiat vain loksahtivat kohdalleen.  

2. Mikä oli lapsuutesi suosikkikirja?
Niitä on monta! Ennen Harry Potteria luin paljon hevoskirjoja (Täyttä laukkaa -sarja!) ja myös vanhat tyttökirjat sekä Narnian tarinat olivat suosikkejani. Vielä pienempänä Vaahteramäen Eemeli oli se kaikista rakkain kirja. 

3. Käytätkö valmiita lukupäiväkirjoja tai kirjoitatko muistiinpanoja paperille ennen blogitekstin kirjoittamista?
En, mutta olen harkinnut muistiinpanojen tekemista lukiessa.  

4. Luetko sarjakuvia?
Aku Ankkaa satunnaisesti. 

5. Jos järjestäisit nyt lukuhaasteen, minkä aiheinen se olisi?
Lue lempikirjasi uudestaan! 

6. Onko sinulla kirjallisuudesta poimittuja esikuvia - todellisia tai fiktiivisiä?
L.M. Montgomeryn Anna Shirley on esikuvani: maailma olisi parempi paikka jos jokainen olisi vähän enemmän kuin hän. 

7. Jos elämästäsi tehtäisiin kirja, mikä sen nimi olisi?
Mun ei pitäis ostaa enää yhtään kirjoja mutta... 

8. Saat omistukseesi laajan kirjaston, mutta sen valikoima koostuu vain yhdestä genrestä. Minkä valitsisit?
Klassikot. Laaja kokoelma ja mielellään paljon ensipainoksia. 

9. Jos perustaisit toisen blogin, mitä aihetta se käsittelisi?
Luultavasti elämääni yliopistossa. 

10. Kenet kirjailijan kutsuisit luoksesi kylään, jos saisit mahdollisuuden?
Oscar Wilden, olettaen että kuolleetkin kirjailijat lasketaan. Tai Jane Austenin! 

11. Mitä lukeminen sinulle merkitsee?
Mahdollisuutta matkustaa liikkumatta minnekään, avartaa maailmankatsomustaan, löytää uusia ystäviä kirjojen sivuilta. Parasta ajanvietettä ikinä

Kiitos kysymyksistä ja pahoittelut bloggauksen myöhästymisestä!  

tiistai 6. joulukuuta 2016

Kuulumisia & loka-marraskuun kooste

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Tulin vahingossa pitäneeksi kuukauden blogitauon, mutta yritän pikkuhiljaa palata kirjoittelun pariin... Fuksisyksy on vain kiireineen vienyt täysin mukanaan, eikä välillä tahdo vauhdissa pysyä. Twitter ja Instragram päivittyvät useammin ja lukemisen puolesta Goodreads on yleensä kuitenkin ajan tasalla.

Paljon ehtinyt reilussa parissa kuukaudessa tapahtua. Lukuharrastus on kurssilukemistojen avulla elpynyt, joskaan vapaa-ajalle en tahdo ehtiä tai jaksaa tarttua kirjaan. Onneksi joululomaan on enää pari viikkoa ja silloin saa kirjallisuuden opiskelija lukea mitä huvittaa!

Loka- ja marraskuussa olen ehtinyt kirjamessuilla kahteen kertaan, ensin Turussa ja sitten Helsingissä. Päätin virallisesti pääaineekseni kotimaisen kirjallisuuden, vietin periodivapaan mökkeillessä, luin paljon, opiskelin ja ehdin haalia itselleni jos jonkinlaista vastuuta ja hallitusvirkaa ensi vuodelle. Rientoja riitti ja riittää edelleen ja haen edelleen tasapainotilaa levon, opiskelun, sosiaalisen elämän ja kaiken muun tekemisen välillä. Blogi on jäänyt vähän paitsioasemaan, koska on täytynyt priorisoida muihin asioihin. Kirjabloggausten määrä tulee varmaan tulevaisuudessakin vähenemään, sillä tuskin jaksan ja ehdin kurssilukemistoista ja lukupaketeista kovinkaan paljon blogata; teoksia kun luetaan tiiviissä tahdissa ja niitä käsitellään niin paljon muissa yhteyksissä.


Tällä hetkellä eletään syyslukukauden viimeisiä viikkoja. Essee- ja portfoliodeadlineja riittää, tenttejä on jäljellä ja tälläkin hetkellä pitäisi ahkerasti päntätä representaatiota, diskurssia ja vaikka mitä muita taiteentutkimuksen käsitteitä sekä Suomen kirjallisuushistoriaa. No, päivää on vielä jäljellä!

Seuraavaksi katsaus loka- ja marraskuun luettuihin, eli suurimmaksi osaksi Turun yliopiston kirjallisuusaineiden perusopintojen lukupaketteihin:

lokakuun luetut

Douglas Preston, Lincoln Child: Kuoleman asetelma (Pendergast, #3)
Patrick Ness: The Ask and the Answer (Chaos Walking, #2) (uusinta, linkki vanhaan bloggaukseen)
Sofokles: Kuningas Oidipus
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta
Tommi Kinnunen: Lopotti
Elias Lönnrot: Kalevala ja opas sen lukemiseen. (toim. Liisa Kaski)
Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä
Marko Raassina: Kullervo

+ lisäksi n. 100 sivua Danten Jumalaisesta näytelmästä ja jonkin verran Shakespearen sonetteja. (Teoksia ei tarvinnut lukea kokonaan, enkä niin varmaankaan tule tekemäänkään.)

Yhteensä: 9 kirjaa / 3067

-neljä omasta hyllystä / kolme kirjastolainaa / kaksi kavereilta lainattuja
-yksi englanniksi luettu
-yksi uudelleen luettu
-kuusi kotimaista (kyllä heti huomaa pääaineensa vaikutuksen)

Lokakuu oli paras lukukuukausi aikoihin ja siltä tuntuikin. (Vrt. syyskuussa luin yhden kirjan viimeksi olen lukenut yhdeksän kirjaa tammikuussa.) Bloggauspuolella sain kirittyä muutaman rästin kesältä (kyllä, kesältä), kiinni, mutta lokakuun luetut odottavat edelleen vuoroaan. Yliopistoa varten lukemistani teoksista en tosiaan välttämättä jaksa blogin puolelle edes kirjoittaa, sillä kaunokirjallisuutta tulee nyt luettua sellaista vauhtia, että tuskin edes ehtisin ja tulen niitä myös käsittelemään osittain melko laajastikin opintojen puolesta.

Aloitin lokakuun lukemalla jotain ihan muuta kuin olisi opintojen puolesta pitänyt. Kuoleman asetelma tempaisi mukaansa, mutta jäi kuitenkin keskitason kirjaksi ja lukukokemukseksi. Patrick Nessin The Ask and the Answer piti otteessaan toisellakin kertaa ja Kuningas Oidipus oli lukemisen arvoinen klassikkoteos. Tommi Kinnusen tuotanto oli ehdottomasti lokakuuni vaikuttavimpia lukukokemuksia – Neljäntienristeys kohosi lemppariksi ja myös Lopotista vaikutuin. Seksistä ja matematiikasta sen sijaan ei herättänyt suurempia tuntoja, mutta pidin lukemastani kuitenkin. Kalevala taas oli ajoittain todella tuskaista luettavaa, mutta esimerkiksi Kullervo-osuus oli kerrassan upea ja nautittava myös Marko Raassinan Kullervo-sarjakuvan muodossa. Fredrika Runeberg oli Tommi Kinnusen rinnalla lokakuuni mieleenpainuvimpia kirjailijoita ja Katarina Boije ja hänen tyttärensä yllätti minut täysin. Pidin kirjasta aivan valtavasti!

Lokakuu oli siis varsin elämyksellinen lukukuukausi!

marraskuun luetut

J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat
William Shakespeare: Hamlet
Juhani Aho: Papin tytär / Papin rouva
Minna Canth: Työmiehen vaimo
Anni Swan: Iris rukka
Maria Jotuni: Rakkautta
Moliere: Saituri

Yhteensä: 7 kirjaa / 1330 sivua

-kuusi kirjastolainaa / yksi omasta hyllystä
-viisi kotimaista

Marraskuussa ehdin paneutua vain opintojen puolesta luettavaan kaunokirjallisuuteen. Vänrikki Stoolin tarinat jättivät hiukan kylmäksi ja rouva Runeberg veti siis omalla kohdallani pidemmän korren kuin tunnetumpi puolisonsa. Hamletin olen lukenut joskus aikaisemminkin ja pidin teoksesta edelleen, Shakespearen pariin teksisi mieli paneutua joskus kunnolla. Juhani Aho oli varmaankin marraskuuni huippuhetki, sillä pidin sekä Papin tyttärestä, että Papin rouvasta aivan mielettömän paljon, ja ne nousevat varmaan koko vuoden suosikkeihin. Papin tyttärestä tein proosan analyysin kurssilleni myös pidemmän analyysityön.

Canthin Työmiehen vaimo oli vaikuttava, vaikka siitä ei kovin hyvä mieli ymmärrettävistä syistä jäänytkään. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan! Anni Swanin Iris rukan luulen joskus vuosia sitten lukeneeni, mutta en muistanut kirjasta oikeastaan yhtään mitään, joten oli hauska palata tämän suomalaisen tyttökirjaklassikon pariin. Tekisi mieli lukea enemmänkin Anni Swania. Jotunin Rakkautta luin luultavasti turhan kiireessä, sillä teos ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta, vaikka novellikokoelmasta pidinkin. Saituri taas oli hauskaa luettavaa, mutta sen kummempaa otetta en teoksesta saanut. 

Joulukuulle olisi luettavana vielä muutama kirja opintoihin, mutta sitten koittaa joululoma ja aion lukea jotain aivan muuta! En malta odottaa.



Tässäpä tiivistetysti tunnelmia syksyltä. En ole ehtinyt lukea blogejakaan, joten kertokaa ihmeessä kommenteissa, mitä teille kuuluu!

torstai 3. marraskuuta 2016

J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne - Harry Potter and the Cursed Child

Harry Potter and the Cursed Child on jatko-osa Harry Potter -sarjalle, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia alkuperäisestä sarjasta. Bloggaus sisältää myös pieniä JUONIPALJASTUKSIA Harry Potter and the Cursed Childista, joten lukeminen omalla vastuulla. 


Based on an original new story by J.K. Rowling, Jack Thorne and John Tiffany, a new play by Jack Thorne, Harry Potter and the Cursed Child is the eighth story in the Harry Potter series and the first official Harry Potter story to be presented on stage. The play will receive its world premiere in London’s West End on July 30, 2016.

It was always difficult being Harry Potter and it isn’t much easier now that he is an overworked employee of the Ministry of Magic, a husband and father of three school-age children.

While Harry grapples with a past that refuses to stay where it belongs, his youngest son Albus must struggle with the weight of a family legacy he never wanted. As past and present fuse ominously, both father and son learn the uncomfortable truth: sometimes, darkness comes from unexpected places.


Harry Potter and the Cursed Child (suom. Harry Potter ja kirottu lapsi. 8.11.2016, Tammi.) nostatti suuren kohun ja hälinän heti kun sen ilmestymisestä tiedotettiin. Kyseessähän on käsikirjoitus Lontoon Palace Theatre -teatterissa esitettävän samannimisestä näytelmästä, joka sai ensi-iltansa kesällä. Tarinan ovat kirjoittaneet yhteistyössä J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne, ja näytelmäksi tarinan on sovittanut Jack Thorne. Näytelmää en ole itse nähnyt, mutta sen vastaanotto on ollut hyvä. Kirjan lukeneiden keskuudessa mielipiteet vaihtelevat kuitenkin laidasta laitaan ja varsin ymmärrettävistä syistä. Itsekin luin kirjan heti elokuun alussa sen ilmestyttyä, mutta bloggaan vasta nyt – osittain ihan bloggaus- ja lukujumista johtuen, mutta yli kaksi kuukautta tuntuu myös tehneen tehtävänsä ja pystyn viimeinkin ottamaan teokseen tarpeeksi etäisyyttä kirjoittaakseni siitä jotakin järjellistä.

Harry Potter and the Cursed Child kertoo tarinan "yhdeksäntoista vuotta myöhemmin" sijoittuen aikaan Kuoleman varjelusten epilogista eteepäin. Tarinassa osansa saavat sekä seuraava sukupolvi että myös alkuperäiset päähenkilöt. Keskiössä on Albus Potterin ja Scorpius Malfoyn välinen ystävyys sekä Harryn ja Albuksen vaikea suhde.

Harry Potter on monelle niin tärkeä sarja, että on mahdotonta kirjoittaa jatkoa, joka miellyttäisi kaikkia. Viimeisen Harry Potterin ilmestymisestä on jo niin kauan, että sarja on elänyt fanien sydämissä ja varmasti jokaisella on jonkinlainen mielikuva siitä, mitä seuraavaksi kenties tapahtuisi. Lienee itsestäänselvyys, että Harry Potter and the Cursed Child ei voi mitenkään vastata kaikkiin odotuksiin. Itselleni suurimmaksi ongelmaksi kirjan kanssa nousikin juuri se, kuinka tietyt asiat eivät vastaneet mielikuviini sitten yhtään. 

Teosta myös markkinoidaan sarjan suorana jatkona, mikä ärsyttää ainakin minua. Rowlingilla on toki ollut osansa tarinan luomisessa, mutta näytelmä ei ole suoraan hänen kynästään. Itselleni Harry Potter and the Cursed Child ei ollut kahdeksas Harry Potter, eikä sellaista varmaan koskaan tulekaan. Minua ottaakin pattiin teoksen markkinointi etupäässä Rowlingin nimellä ja sarjan virallisena jatko-osana. Varsin paljon Harry Potter -fanfictionia lukeneena ja lukevana Harry Potter and the Cursed Child tuntui lähinnä yhdeltä sellaiselta ja uskaltaisin sanoa lukeneeni fanien kynästä parempaakin. Minun kohdallani Harry Potter -sarja loppuu edelleen Kuoleman varjeluksiin enkä halua pitää Harry Potter and the Cursed Childissa esitettyjä asioita virallisena jatkona.

Harry Potter -sarjan ongelmia (vaikka Harry Potter on ikuinen suosikkini, ei sekään nyt aivan täydellinen ole) on mielestäni turhan mustavalkoinen Rohkelikko-Luihuinen-vastakkainasettelu. Harry Potter and the Cursed Child kerääkin heti pisteitä lajittelemalla Albuksen Luihuiseen ja luomalla kauniin ystävyyden Albuksen ja Scorpius Malfoyn välille. Sen sijaan esimerkiksi Harry ei suhtautunut asiaan niin kuin olisin halunnut (ja mielestäni ristiriitaisesti Kuoleman varjelusten epilogia ajatellen) vaan siitä tehtiin aivan liian suuri numero. Osittain ristiriitainen suhtautumiseni johtuu varmasti siitä, että olisin iloisena lukenut 300 sivua perheonnesta ilman ainuttakaan myrskypilveä, mikä ei tietenkään olisi riittänyt näytelmään. Harryn ja Albuksen välinen suhde on vaikea, sillä vaikka he rakastavat toisiaan, on kummallakin vaikeuksia ilmaista itseään kunnolla. Käyn edelleen sisäistä kamppailua yrittäessäni hyväksyä sen faktan, että Harry ei ole teoksessa kovinkaan hyvä isä.

Myös juoni on mielestäni varsin heppoinen. Seikkailu rakentuu aikamatkustuksen ympärille, mikä on mielestäni koko Potter-sarjan heppoisimpia kohtia. Ajankääntäjillä leikkiminen tuo mukanaan myös muutamia mielestäni varsin idioottimaisia juonenkäänteitä ja lisäksi näytelmän pahikseen liittyvät tietyt seikat olivat mielestäni suoraan sanottuna varsin typeriä. Hahmoista taas esimerkiksi Ron ei pääse ollenkaan oikeuksiinsa vaan hänet on taannutettu pelkäksi vitsiniekaksi. Toki haasteensa kaikkeen tuo myös itse käsikirjoitusmuoto ja luultavasti moni asia toimii paremmin lavalla.

Tämän valitusvirren jälkeen muutama lohdutuksen sana, sillä oli teoksessa myös asioita, mistä vilpittömästi pidinkin. Dracon hahmo oli mielestäni erinomainen: hän paitsi tuntuu kehittyneen loogisesti nuoruusvuosistaan myös vastasi mielikuviani. Nautin myös kovasti siitä, miten Albuksen ja Scorpiuksen ystävyyden ja seikkailujen myötä lapsistaan huolissaan olevat Harry ja Draco olivat viimein samalla puolella. Lisäksi pidin kovasti Albuksesta ja Scorpiuksesta ja heidän ystävyydestään (jos ei nyt mennä siihen, että mielestäni olisi ollut myös potentiaalia enempäänkin). Etenkin alussa pääsee myös palaamaan siihen ihanaan tunteeseen, kun lukee uutta Harry Potteria.  

Harry Potter and the Cursed Child ilmestyy suomeksi aivan lähipäivinä ja toivoisin kovasti voivani olla mukana jännittämässä ja odottamassa. Teos on kuitenkin jo luettu ja valitettava totuus on se, etten voi sanoa pitäneeni erityisen paljon. Mitä enemmän sitä mietin, sitä enemmän se ärsyttää. Onneksi en paljoa odottanutkaan, sillä muuten edessä olisi ollut karvas pettymys.

Arvosana: ♣♣½

Teos: Harry Potter and the Cursed Child
Kirjailija: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Sarja: (Harry Potter, #8)
Kustantaja: Little Brown UK
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 327
Luettavaksi: omasta hyllystä
  

torstai 6. lokakuuta 2016

Melina Marchetta - Jellicoe Road

In this lyrical, absorbing, award-winning novel, nothing is as it seems, and every clue leads to more questions.

At age eleven, Taylor Markham was abandoned by her mother. At fourteen, she ran away from boarding school, only to be tracked down and brought back by a mysterious stranger. Now seventeen, Taylor's the reluctant leader of her school's underground community, whose annual territory war with the Townies and visiting Cadets has just begun. This year, though, the Cadets are led by Jonah Griggs, and Taylor can't avoid his intense gaze for long. To make matters worse, Hannah, the one adult Taylor trusts, has disappeared. But if Taylor can piece together the clues Hannah left behind, the truth she uncovers might not just settle her past, but also change her future.


Reilusti yli vuosi sitten luin Marchettan fantasiatrilogian Lumatere Chronicles. Trilogia vei täysin mukanaan, olen hankkinut sen omaan hyllyyni ja lukenut muutamaan kertaan uudelleenkin. Rakastan trilogiaa monesta syystä, mutta etenkin Marchettan tyyli kirjoittaa ja kyky kuvata traagisiakin kohtaloita vakuutti. Halusinkin tutustua myös kirjailijan muuhun tuotantoon ja Jellicoe Roadin hyvät arvostelut saivat minut tilaamaan kirjan. 

Kun Taylor Markham oli 11-vuotias, hänen äitinsä hylkäsi hänet huoltoaseman parkkipaikalle. 14-vuotiaana hän yritti karata sisäoppilaitoksesta löytääkseen äitinsä uudelleen, mutta salaperäinen muukalainen toi hänet takaisin. Nyt, 17-vuotiaana, Taylorista on tullut yksi koulun oppilaiden johtajista, joilla on paljon vastuuta kesän lähestyessä. Kesällä käynnistyy kuusi viikkoa kestävä sotatila sisäoppilaitoksen lasten, lähistöllä retkeilevien sotilaskoulun oppilaiden (Cadets) sekä kaupungin lasten (Townies) välillä. Lähistön alueet on jaettu lasten kesken ja rajan ylittämisellä on seurauksia. Tänä vuonna kadettien johdossa on kuitenkin Jonah Griggs, jolla on pelottava maine ja joka liittyy merkittävällä tavalla Taylorin menneisyyteen. Samaan aikaan Hannah, Taylorin eräänlainen äitihahmo, katoaa jättäen jälkeensä kymmeniä vuosia vanhasta tragediasta kertovan käsikirjoituksen, joka saattaa olla avain moneen salaisuuteen.

Jellicoe Road on vangitseva teos. Alun hämmennyksen (kirja hyppää tapahtumiin sen kummempia selittelemättä) jälkeen kirjaa on vaikea laskea käsistään ja se jää pyörimään mieleen vielä lukemisen jälkeenkin. Ennen kaikkea kyseessä nerokkaasti rakennettu mysteeri, jossa mennyt ja nykyinen kietoutuvat erottamattomasti yhteen.

Marchettalla on kyky kirjoittaa aitoja henkilöhahmoja, joiden kautta lukija elää tapahtumat vahvasti. Aivan kuin Lumatere Chronicles, myös Jellicoe Road on hyvin henkilöihin keskittyvä ja harvalla on yksinomaan onnellinen tausta. Marchetta kirjoittaa vaikeista ja raskaista aiheista kauniisti ja hänen kirjoissaan suru, kuolema ja tragedia on kuvattu sydäntäsärkevän herkästi. Vuodatin kirjan parissa useita kyyneleitä ja se palaa mieleeni yhä edelleen.

Jellicoe Roadin kiinnostavin aspekti on kuitenkin mysteeri. En halua paljastaa siitä liikaa, mutta luvassa on yllättäviä käänteitä ja tarina lähtee osittain hyvin erilaisille urille kuin etukäteen arvaisi. Täysin ennalta-arvaamaton teos ei silti ainakaan minun kohdallani ollut, vaan pystyin aika useinkin arvaamaan asioita ennakolta. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan ennemminkin sain taas tuntea itseni mahdottoman fiksuksi arvatessani asioita.

Pidän paljon sisäoppilaitoksiin sijoittuvista kirjoista ja Jellicoe Road oli myös siltä osin napakymppi. Etenkin aluesota lasten välillä (sota on varsin rankka termi) on todella jännittävää ja kiinnostavaa luettavaa. Kolmen eri osapuolen välinen dynamiikka ehtii kesän aikana muotoutua monesti uudelleen.

Jellicoe Road on uskomattoman kauniisti kirjoitettu tarina ystävyydestä, rakkaudesta, menetyksestä ja löytämisestä. Se vie mukanaan ja särkee lukijan sydämen, mutta kaiken jälkeen on kuitenkin toiveikas olo. Teos ei hevillä mielestä lähde ja tulen varmasti palaamaan sen pariin vielä monta kertaa. Marchettan koko tuotanto on nyt lukulistallani ja hän on ehdottomasti suosikkikirjailijoitani.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: Jellicoe Road
Kirjailija: Melina Marchetta
Kustantaja: HarperTeen
Julkaisuvuosi: 2010 (ensimmäinen painos Australiassa 2006)
Sivuja: 419
Luettavaksi: omasta hyllystä

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Syyskuun kooste

On jo lokakuu ja niin bloggaus- kuin lukujumikin tuntuu vain jatkuvan. Toivon pilkahdus (luin pari kirjaa) on nähty alkuviikosta, joten ehkä se tästä vielä.

Syyskuussa kiireet eivät suinkaan vähentyneet. Fuksisyksyyn on mahtunut jos jonkinmoista aktiviteettia, uuden opettelua ja vähän opiskeluakin. Ensimmäiset opintopisteet kolahtivat rekisteriin (selvisin tenteistä!) tänään ja lisää on tulossa. Turku on uutena kotikaupunkina ottanut minut hyvin vastaan, enkä ole hetkeäkään tänne lähtemistä katunut. Ylioppilaskylä tuntuu jo kodilta, ja Tuomiokirkon ohi jokirantaan pyöräillessä en haluaisi olla missään muualla.

Ehkäpä syyskuun suurin stressinaihe on ollut pääainevalintani. Kirjallisuusaineet (kotimainen kirjallisuus ja yleinen kirjallisuustiede) muodostivat Turun yliopistossa nyt ensimmäistä kertaa yhteisen hakukohteen, mutta pääainevalinta tulee tehdä jo 10.10. mennessä. Itseänihän kiinnostavat molemmat ja monta kertaa olen viime viikkoina aineiden välillä vatvonut. Tällä hetkellä kompassineula osoittaa hyvin vahvasti kotimaiseen. Valinta on kohdallani ehkä hiukan yllättävä (myös allekirjoittaneelle itselleen) jos lukemistoani katsoo, mutta tällä hetkellä se tuntuu monestakin syystä hyvältä ratkaisulta ja taidan loppujen lopuksi mennä hiukan vaiston varassa.

Viime viikonloppuna (teknisesti lokakuun puolella mutta olkoon) vietettiin myös Turun kirjamessuja, missä pyörähdin lauantaina. Tavoitteestani ostaa kirjoja hillitysti (Helsingin kirjamessutkin ovat tulossa, siellä nähdään!) ei tullut oikeastaan mitään, mutta oli sen arvoista. Messupäivä oli täynnä hulinaa ja vietin suurimman osan ajastani tuhlaamalla rahaa, joten sen kummempaa messubloggausta ei ole tulossa. Kohokohtia olivat kuitenkin Jari Tervon signeeraus (ja vieressä istuva Laila Hirvisaari), blackout poetry Vaski-kirjastojen pisteellä, Muusan (kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestö) seminaari, se kun Sauli Niinistö käveli ohitseni ja Tardis sekä David Tennant -pahvinukke.

Ei, en pidä pahvinukkea kädestä.

syyskuun luetut

Homeros: Odysseia

Yhteensä: 1 kirja / 308 sivua

Eeppinen lukujumi teki tuhoaan syyskuussa ja saldoksi tuli säälittävästi vain yksi kirja. Odysseia oli kuitenkin kaikinpuolin mainio, kiinnostava ja hauskakin. Lokakuussa olen onneksi lukenut jo kaksi kirjaa, joten suunta on vain ylöspäin.

Lokakuussa minua odottaa kauhea kasa opintojen puolesta luettavia kirjoja, joten en tiedä miten muulle lukemiselle jää aikaa. Toivottavasti sillekin! Vähintäänkin toivoisin saavani rästibloggauksia tehtyä, niitä kun on ihan kesältä saakka...

Tässä se mainitsemani messusaalis...

Tällaista tänään, toivottavasti nähdään taas pian uusien bloggauksien merkeissä!

torstai 22. syyskuuta 2016

Kerstin Gier - Liitto

Liitto on kolmas osa Unien kirjat -trilogiassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia edellisistä osista.

Livin unet ovat käymässä yhä vaarallisemmiksi, ja poikaystävä Henryn kanssakin olisi selviteltävää. Jotenkin on päädytty siihen, että Henry luulee Livin olevan valtavan kokenut elämän kaikilla osa-alueilla, vaikka asia ei ole ollenkaan niin. Kotirintamalla tapahtuu myös: Livin äiti on menossa uusiin naimisiin, mikä aiheuttaa kaikenlaista päänvaivaa.  Kaiken lisäksi kostoa janoava Arthur ei aiheuta vahinkoa enää vain öisin vaan hän on keksinyt tavan kontrolloida ihmisiä myös unimaailman ulkopuolella. Livillä on todellakin kädet täynnä töitä, kun hän yrittää pysyä hengissä niin todellisessa kuin unimaailmassa.

Tutustuin Kerstin Gierin kirjoihin joitakin vuosia sitten hänen Rakkaus ei katso aikaa -trilogiansa kautta. Pidin lukemastani, mutta vielä enemmän nappasi kirjailijan uudempi Unien kirjat -trilogia, jonka kaksi ensimmäistä osaa luin syksyllä. Trilogian päättävä Liitto ilmestyi kesäkuussa, ja saatuani kirjan kirjastosta oli aika saattaa sarja päätökseen.

Kaiken kaikkiaan Liitto päättää trilogian onnistuneesti. Teos on tuttuun Gierin tyyliin nappaava, hauska ja nopealukuinen. Olen muistaakseni lukenut jokaisen Unien kirjat -trilogian osan yhdessä päivässä, eikä Liitto ollut poikkeus. Halusin teosta lukiessani saada Goodreadsin lukuhaasteeni kiinni, eikä Gier onneksi pettänyt vaan sivut kääntyivät jälleen nopeassa tahdissa. Luen nykyään suuren osan lukemastani nuortenkirjallisuudesta englanniksi, joten kenties myös siitä syystä suomeksi luettu Liitto tuntui niin kovin nopealukuiselta.

Unien kirjat -trilogian vahvuus on mielestäni ollut sen hauskuudessa. Mikään maailmaa mullistava trilogia ei ole kyseessä, mutta Gier kirjoittaa juuri sopivan hulvatonta ja höttöistä nuortenfantasiaa.  Viihdearvo on taattu ja lukujumeista ei ole tietoakaan. Trilogian ensimmäinen osa, Lupaus, on ehdottomasti hilpeimpiä lukukokemuksia kenties koskaan, mutta Liitto ei mielestäni ollut samalla tasolla. Tiedä sitten johtuiko muistakin syistä, mutta ääneen en kirjan parissa nauranut, vaan välillä Livin hölmöily jopa ärsytti.

Edelliseen osaan verrattuna ihmissuhdedraamaa oli Liitossa onneksi vähän. Sen sijaan Gier keskittyy viemään trilogiansa päätökseen ja onnistuukin siinä hyvin. Itse pahis ja varsinainen konflikti eivät kuitenkaan pahemmin herättäneet kiinnostusta joten Liitto jäi vähän laimeaksi lukukokemukseksi. Asiaan saattaa vaikuttaa myös pitkä tauko edellisen osan lukemisesta, sillä sarjan tapahtumat ja henkilöt olivat muistissa verrattain huonosti enkä oikein päässyt tunnelmaan. Liitto on kuitenkin onnistunut päätösosa.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Liitto
Alkuperäisteos: Silber - Das dritte Buch der Träume
Kirjailija: Kerstin Gier
Kääntäjä: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016 (alkuperäisteos 2015)
Sivuja: 387
Luettavaksi: kirjastolaina

perjantai 9. syyskuuta 2016

Elokuun kooste

Huhhuh, jälleen yksi hiljainen blogikuukausi takana... Elokuu ei ollut bloggaamisen tai lukemisen kuukausi, mutta paljon muuta tapahtui.

Elokuussa sain kesätyöurakan päätökseen, muutin Turkuun ja aloitin yliopisto-opinnot. Etenkin viimeiset kolmisen viikkoa on ollut yhtä hulabaloota kun olen yrittänyt ottaa selvää siitä, miten yliopisto toimii, selvitä kursseille, tutustua uusiin opiskelukavereihin, ikävöinyt välillä Tampereelle ja yrittänyt siinä sivussa alkaa myös opiskella. Myös kaikkialla jylläävä (tai siltä ainakin tuntuu) syysflunssa saapui vieraisille, mutta kaatoi bloggaajan sängyn pohjalle onneksi vain yhdeksi päiväksi. Kaunokirjallisuuden lukeminen on siis jäänyt vähälle, mutta eiköhän se tästä vielä. Kirjallisuuden opiskelijan kun on jotain ihan koulunkin puolesta luettava!

 elokuun luetut

John Tiffany, Jack Thorne, J.K. Rowling: Harry Potter and the Cursed Child (Harry Potter, #8)
Maggie Stiefvater: The Raven King (The Raven Cycle, #4) (bloggaus tulossa)
Patrick Ness: The Knife of Never Letting Go (Chaos Walking, #1)  (linkki vanhaan bloggaukseen)

Yhteensä: 3 kirjaa / 1247 sivua

Elokuun alussa sain näppeihini kauan odotetun Harry Potter and the Cursed Child -näytelmäkäsikirjoituksen. Näytelmä menestyy hyvin, mutta kirja on jakanut mielipiteitä ja syystäkin. Itselleni kirja oli heikohkoa keskitasoa  – sillä oli hetkensä, mutta myös negatiivisia puolia ja olisin toivonut muutamaan paikkaan erilaista ratkaisua. Tarkempia tuntojani palaan varmasti ruotimaan bloggauksen muodossa. Maggie Stiefvaterin The Raven King taas oli onnistunut päätösosa The Raven Cycle -sarjalle ja jään innolla odottamaan myös Stiefvaterin seuraavia teoksia. Loppukuusta paikkasin lukujumiani parin vuoden takaisella suosikilla eikä Patrick Nessin The Knife of Never Letting Go onneksi pettänyt toisellakaan kertaa.

Syyskuussa lukupinoon toivon mukaan päätyy ainakin Odysseia, Kuningas Oidipus, Jumalainen näytelmä ja muutama muu opintoja varten luettava teos. Saa nähdä kuinka minun vielä käy... Blogihiljaisuus saattaa jatkua, mutta toivottavasti saisin taas luku- ja bloggausrytmin päälle. Tällä hetkellä ajatuksissa on kuitenkin miljoona muutakin asiaa, jotka on pakko priorisoida blogin edelle. Toivon mukaan palailen tänne pian, mutta viimeistään syyskuun koosteessa. :D

Uusi koti ja uusi hylly. ♥

lauantai 6. elokuuta 2016

Heinäkuun kooste

Kesäkuun koosteessa lupailin lukemisen ja bloggaamisen suhteen enemmän aktiivisuutta, mutta se jäi osittain haaveeksi. Kuukauden kooste ei ainakaan saavu ajallaan...

Heinäkuu oli varsin kiireinen kuukausi. Tein töissä kuusipäiväistä viikkoa melkein koko kuukauden, etsin Turusta asuntoa ja yritin ehtiä rentoutuakin jossain välissä. Työ tuntui välillä vievän kaiken energian ja lukemisen sijasta päädyin usein katsomaan Gilmoren tyttöjä. (Enää viimeinen kausi jäljellä, nyyh!) Asuntoasiatkin järjestyivät ja perjantai ja lauantai kuluivat muuttopuuhissa. Toistaiseksi palasin vielä Tampereelle töiden perässä, mutta varmaan jo viikon päästä palailen viemään lisää tavaroita ja kuun lopussa tulen jäädäkseni. Jännittäviä aikoja!

heinäkuun luetut

Janne Teller: Samantekevää
J.K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (Harry Potter, #3) (uusinta, linkki vanhaan bloggaukseen)
Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus (bloggaus tulossa)
David Levithan: Boy Meets Boy (bloggaus tulossa)
Melina Marchetta: Jellicoe Road
Kerstin Gier: Liitto (Unien kirjat, #3)

Yhteensä: 6 kirjaa / 2158 sivua

-Viisi omasta hyllystä / yksi kirjastolaina 
-Yksi uudelleen luettu
-Kolme englanniksi / kolme suomeksi
-Ei kotimaisia

Heinäkuu oli kuin olikin vuoden parhaita lukukuukausia. Sain viimein selätettyä Dostojevskin raskaan klassikon, ja vaikka lukukokemus oli ajoittain todella tuskainen olen iloinen, että kirja tuli luetuksi. Janne Tellerin Samantekevää oli pienestä sivumäärästään huolimatta hurja teos ja Harry Potter aina loistavaa luettavaa. Levithan ei pettänyt ja Kerstin Gierin Liitto saattoi Unien kirjat -trilogian onnistuneesti päätökseen. Kuukauden parhaaksi nousi kuitenkin Melina Marchettan Jellicoe Road. Koukuttava, vangitseva, surullinen ja toiveikas teos, jota rakastin aivan kuin aiemmin lukemaani Marchettan The Lumatere Chronicles -trilogiaa.

Heinäkuu olikin mukava lukukuukausi ja sain myös viimein Goodreadsin lukuhaasteeni kiinni oltuani jäljessä varmaankin maaliskuusta saakka. Aktiivisuuspuuska ei aivan ehtinyt blogiin saakka, joskin sain kesäkuun rästibloggaukset tehtyä. Kenties elokuussa ehdin heinäkuun bloggauksiin.

Millainen oli sinun heinäkuusi?

torstai 28. heinäkuuta 2016

Kate Morton - Hylätty puutarha

© Maija Välimäki
On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu.

Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä — ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.


Kate Morton on kirjailijana kiinnostanut minua jo pitkään ja jostain pokkarialesta päädyin lopulta nappaamaan mukaani hänen romaaninsa Hylätty puutarha. Kirja vaikutti ihanteelliselta kesälukemiselta, mutten kuitenkaan ottanut sitä mukaani mökille juhannukseksi. Onneksi isoäitini oli poiminut alelaarista samaisen kirjan, sillä saaristossa tuntui oikealta hetkeltä uppoutua pitkään sukusalaisuuksia kuhisevaan romaaniin.

Hylätty puutarha on mainiota kesälukemista. Sen pariin on ihanaa uppoutua täysin ja nauttia kiinnostavasta ja tragedian sävyttämästä salaisuuksien vyyhdistä, jota päähenkilö alkaa ratkoa. Teos  on juuri oikeassa määrin koskettava, viihdyttävä ja englantilainen kartanomiljöö lumoaa.

Kirjassa ehdottomasti kiehtovinta on juoni ja itse mysteeri. Itse nautin suunnattomasti hitaasti selviävästä salaisuuksien vyyhdistä. Hylätty puutarha liikkuu useassa ajassa ja mysteeri valottuu lukijalle paloittain. Jännite ei katoa missään vaiheessa ja lukijan omille arvailuille jätetään koko ajan mukavasti tilaa. Täysin ennalta-arvaamaton ei kirja kuitenkaan ollut, ja minun jo alusta asti rakentelema teoriani osoittautui oikeaksi. Morton hämää lukijaa kuitenkin varsin ansiokkaasti ja ehdin jo moneen otteeseen luulla olevani väärässä. (Myönnän hihkaisseeni ääneen riemusta tajutessani kuitenkin arvanneeni oikein.)

Nautin kovasti myös kirjan tunnelmasta. Salaperäisyytensä lisäksi teoksessa on surullinen pohjavire, joka omalta osaltaan pitää lukijan tarinassa kiinni. Sitä haluaa tietää totuuden, mutta joutuu samalla pelkäämään millainen se onkaan. Menneisyyden selvittämiseen liittyy myös tiettyä kohtalonomaisuutta – mitä tahansa selviääkin, sitä ei voi enää muuttaa. Historiassa liikkuvien hahmojen kohtalot on jo lyöty lukkoon.

Sivumäärästään huolimatta Hylätty puutarha ei ole hidaslukuinen, päinvastoin. Kirja tempaisee nopeasti mukaansa ja sivut kääntyvät vauhdikkaasti. Teos tarjoaa viihdettä koko rahan edestä ja sopii hyvin kevyemmäksi välipalaksikin. Pidin lukemastani sen verran paljon, että tämä ei varmasti jää viimeiseksi lukemakseni Mortonin teokseksi. (Suositelkaa ihmeessä suosikkejanne kirjailijan tuotannosta!)

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Hylätty puutarha
Alkuperäisteos: The Forgotten Garden
Kirjailija: Kate Morton
Kääntäjä: Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2008)
Sivuja: 670
Luettavaksi: omasta hyllystä

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Emma Donoghue - Huone

© Maija Välimäki
Poika, äiti ja koti yhdessä huoneessa.

Huone on riipaiseva kertomus viisivuotiaasta Jackista, joka asuu lukitussa huoneessa äitinsä kanssa. Jack ei tiedä, että Huone on vankila ja että hänen äitinsä on siellä vastoin tahtoaan. Jackille se on koti. Pienen pojan tarina vie mukanaan – vuoroin itkettää, vihastuttaa ja hymyilyttää. Järkyttävästä aiheestaan huolimatta kirja onnistuu olemaan toiveikas, hauska ja elämänmyönteinen.

Luin Huoneen jo yli kuukausi sitten, mutta olen jälleen pahasti jäljessä blogiarvioissa. Kyllä täältä vielä noustaan!

Huone ehti pyöriä pitkään mielessäni ennen kuin lopulta sain teoksen luettua. Pelkäsin etukäteen kirjan olevan hirvittävän ahdistava, enkä kenties siksi uskaltanut tarttua siihen. Kesäkuussa törmäsin kuitenkin halpaan pokkariin Lukulaarissa enkä voinut vastustaa kiusausta.

Onneksi päädyin nappaamaan kirjan mukaani. Huone osoittautui vangitsevaksi lukukokemukseksi – kirjaksi, jota on vaikea laskea käsistään. Taisin lukaista teoksen päivässä parilta istumalta, sillä en pystynyt lopettamaan lukemista. Viimeisen sivun käännettyäni olo olikin varsin tyhjä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, pelkäsin etukäteen kirjan olevan liiankin ahdistava. Näin ei onneksi kuitenkaan ollut asianlaita – vaikkei Huone mikään kevyt kirja olekaan. Nuoren naisen vangitsemisesta yhteen huoneeseen vuosikausiksi ei voi kirjoittaa iloista ja kepeää teosta, mutta Huone ei muodostunut yksinomaan ahdistavaksi lukukokemukseksi. Lapsinäkökulma tuo kirjaan paljon valoa, mutta sen viattomuus on toisaalta kauhistuttava kontrasti ja on aina mielenkiintoista lukea teos, missä lukija aika ajoin ymmärtää enemmän kuin kertoja.

Teokseen mahtuukin synkkyyden lisäksi myös paljon toivoa. Jackin äiti on onnistunut rakentamaan pojalleen elämän, kokonaisen maailman, yhteen huoneeseen. Lukiessani minut valtasikin moneen otteeseen suuri kunnioitus Jackin äitiä kohtaan, sillä hän on kasvattanut ihastuttavan pienen pojan kammottavissa olosuhteissa. Jackin ja äidin välinen rakkaus ja kiintymys nouseekin teoksessa keskiöön.

Kokonaisuurena Huone on välillä ahdistava, vangitseva, jännittävä ja pohjimmiltaan toiveikas teos, joka iski moneen otteeseen suoraan tunteisiin. Suosikkieni joukkoon Donoghuen romaani ei noussut, mutta suosittelen silti kirjaan tutustumista.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Huone
Alkuperäisteos: Room
Kirjailija: Emma Donoghue
Kääntäjä: Sari Karhulahti
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäisteos 2010)
Sivuja: 323
Luettavaksi: omasta hyllystä
 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kesäkuun kooste

Kesäkuu oli ja meni niin että hujahti! Toukokuussa mainiosti alkanut blogiherääminen lopahti, mutta aina voi yrittää uudelleen. Heinäkuusta tulee lukemisen ja bloggaamisen kuukausi. Lupaan (ainakin yrittää.)

Kesäkuussa:

-minusta tuli ylioppilas
-paiskin töitä
-mökkeilin ja vietin samalla somettoman juhannuksen
-luin vähemmän kuin oli tarkoitus
-vietin päivän Tallinnassa
-näin rakkaita ystäviä
-olin epämääräisen ahdistunut aika ajoin
-ostin kirjoja
-nautin kesästä satoi tai paistoi
-sain mahtavia uutisia (opiskelupaikka!!)

kesäkuun luetut

Huntley Fitzpatrick: My Life Next Door (bloggaus tulossa?)
Huntley Fitzpatrick: What I Thought Was True (bloggaus tulossa?)
Emma Donoghue: Huone
Kate Morton: Hylätty puutarha
J.K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets (Harry Potter, #2) (uusinta, linkki vanhaan bloggaukseen)

Yhteensä: 5 kirjaa /  1856

-Kaikki kirjat omasta hyllystä
-Ei kotimaisia teoksia
-Kolme englanniksi / kaksi suomeksi
-Ostettuja kirjoja 7

Aloitin kesäkuuni sopivan höttöisellä nuortenkirjallisuudella Huntley Fitzpatrickin teosten merkeissä. Etenkin Fitzpatrickin esikoisromaani My Life Next Door oli loistavaa kesälukemista ja luinkin sen aurinkoisena iltapäivänä parvekkeella istuskellessani. Emma Donoghuen Huoneen pelkäsin etukäteen olevan kauhean ahdistava, mutta näin ei onneksi ollut asian laita. Teos koukutti ja ahdistikin hiukan, mutta kaikesta jäi toiveikas fiilis. Juhannuslukemistoksi taas valikoitui Kate Mortonin Hylätty puutarha ja myös Morton vaikuttaa olevan mainiota kesälukemista. Kesäkuun viimeiseksi kirjaksi jäi iki-ihana Harry Potter. Luen nyt Pottereita ensimmäistä kertaa englanniksi ja kokemus on ollut hauska.

Tällä hetkellä kesken on pitkään lukulistalla keikkunut Dostojevskin Rikos ja rangaistus, jonka parissa edistyn hitaasti, mutta varmasti. Kevyempää luettavaa etsin jälleen Pottereiden parista, tällä kertaa kolmannesta osasta.

Perjantaina sain myös mahtavia uutisia: syksyllä minua odottaa kirjallisuustieteiden opiskelu Turun yliopistossa! Keväällä koettiin monia epätoivon hetkiä kun raadoin ensin ylioppilaskirjoitusten ja sitten pääsykokeiden eteen, mutta olipahan sen arvoista. En ole vieläkään oikein kunnolla tajunnut, että pitäisi löytää asunto Turusta ja muuttaa pois Tampereelta, missä olen asunut koko ikäni. Tulevaisuus yhtaikaa sekä innostaa että vähän pelottaa. Saa nähdä mitä on edessä, mutta mielenkiintoiset pari kuukautta on ainakin edessä.

Sukulaiskissa ja juhannuslukemisto. © Maija Välimäki

Ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

John Steinbeck - Hiiriä ja ihmisiä

George ja Lennie ovat elämän heittelemiä sekatyömiehiä, jotka vaeltavat työn toivossa karjatilalta toiselle. Työtä löytyy silloin tällöin, mutta hidas ja erilainen Lennie onnistuu aina sotkemaan asiat ja miehet joutuvat taas tien päälle. George kantaa raskasta vastuuta uskollisesta Lenniestä ja haaveilee vapaammasta elämästä. Silti heidän suhdettaan leimaa lämmin ystävyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. George suojelee ja auttaa jättiläismäistä, lempeää Lennietä, joka rakastaa hiiriä ja muita pieniä eläimiä. Niitä Lennie aina hoivailee, mutta pienet otukset eivät selviä suurissa kourissa ja murhenäytelmä seuraa vääjäämättä toistaan. 

Neuvokas George ja yksinkertainen Lennie tavoittelevat työtä ja itsenäisyyttä vaelluksellaan halki Kalifornian. Kun miehet pääsevät Soledadin karjatilalle töihin, tuntuu hetken verran kuin unelmat voisivat toteutua. He voisivat päästä elämässä eteenpäin ja kenties hankkia oman pienen tilan, josta erityisesti Lennie haaveilee. Mutta Soledadin väki on omalla tavallaan yksinäistä ja onnetonta, ja Lennie ei osaa tulkita heidän käytöstään oikein. Tilanhoitajan poika Curley asettuu Lennietä vastaan, ja katastrofi on valmis, kun Curleyn turhamainen vaimo ei harkitse tekojaan. Georgen osa on kantaa ystävyyden raskas taakka loppuun saakka. 

Juuri kun kuvittelin päässeeni takaisin bloggausrytmiin tulin puolivahingossa pitäneeksi parin viikon tauon... Hiiriä ja ihmisiä luin jo toukokuun puolella, mutta bloggaus tulee, kuten turhan usein, myöhässä. Muistikuvat ovat jo hiukan hämärtyneet, joten luvassa on lyhyehkö tiivistelmä ajatuksistani.

Hiiriä ja ihmisiä on ollut lukulistallani jo kauan, mutta hyvin pitkään lähinnä ajatuksen tasolla. Steinbeck on kiinnostanut minua kirjailijana jo pidemmän aikaa, mutta tästä romaanista tiesin tuskin mitään. (Sama pätee edelleen muihin Steinbeckin teoksiin...) Tammikuussa lukiossani tehtiin kuitenkin teatteridiplomina näytelmäsovitus mistäpä muustakaan teoksesta kuin tästä. Näytelmäversio oli sen verran vaikuttava, että halusin ehdottomasti lukea myös kirjan, etenkin kun se löytyi omasta hyllystäkin.

Toukokuun lopulla ehdin lopulta kirjan pariin. Hiiriä ja ihmisiä on lyhyt teos ja sen lukaisee helposti muutamalta istumalta. Teos olikin kokonaisuutena nautittava lukukokemus ja sopii hyvin pikaisesti välipalakirjaksi. Mutta vaikka kirjasta pidinkin, ei se ollut minulle mikään mullistava lukukokemus. Kenties juonen tietäminen ennakolta hiukan häiritsi, vaikkakin kirja saattaisi muutenkin olla hivenen ennalta-arvattava.

Hiiriä ja ihmisiä on koskettava teos ja pieneen sivumäärään mahtuu paljon asiaa. Steinbeck kuvaa kahden miehen välistä ystävyyttä ja niitä, joille on elämässä jaettu huonommat kortit. Pidin lukemastani, mutta mitenkään huikaisevaksi lukukokemukseksi ei Hiiriä ja ihmisiä muodostunut.

Arvosana: ♣♣♣


Teos: Hiiriä ja ihmisiä
Alkuperäisteos: Of Mice and Men
Kirjailija: John Steinbeck
Kääntäjä: Jouko Linturi
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1963 (alkuperäisteos 1937)
Sivuja: 133
Luettavaksi: omasta hyllystä
Haasteet: Kirjallisen sivistyksen projekti  
 

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award


Harhauduin toukokuisen blogiheräämiseni jälkeen jälleen Netfixin (Pako!!) pariin ja kesäkuun alku on muutenkin ollut täynnä yhtä sun toista. Sinä aikana minulle on ehditty antaa Blogge Recognition Award niin monesta muusta ihanasta blogista, että olen suorastaan hämmentynyt. Kiitos Niina T., Nina Mari, Heidi P., rosales ja Maria Kinnunen. ♥ 

Säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggajille.
4. Mainitse ja lunkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi. 

Kirjaneidon tornihuone ehti täyttää huhtikuussa kolme vuotta, joten aloitin bloggaamisen ollessani yhdeksännellä luokalla. (Apua!) Ennen blogin perustamista luin paljon kirjablogeja ja myös ajatus omasta blogista alkoi houkutella. Kirjat ja lukeminen kun ovat aihe, josta minulla on paljon sanottavaa. Lopulta sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta eikä ajatus omasta kirjablogista onneksi jäänyt vain haaveeksi. Tällä tiellä ollaan yhä! 

Ohjeeksi aloitteleville bloggajille sanoisin seuraavaa: Kannattaa panostaa selkeään ulkoasuun ja hyvään kieleen, sillä se tekee blogista lukijan näkökulmasta helpommin lähestyttävän. Mestari ei tietenkään tarvitse olla ja kaikki tekevät virheitä. Kirjoita rohkeasti omalla tyylilläsi, blogissa ei tarvitse olla liian virallinen ellei itse halua. Kukaan ei ole seppä syntyessään – bloggaamisessa tulee paremmaksi ja itselle parhaan tavan blogata löytää kokeilemalla. Ei pidä myöskään unohtaa ihanaa kirjablogiyhteisöä. Päivittämällä tiuhaan ja kommentoimalla aktiivisesti muiden blogeja saa paitsi näkyvyyttä, myös uusia tuttuja.

Palkinto on kiertänyt jo monissa blogeissa, mutta lähteköön se vielä minulta seuraaviin osoitteisiin. Ihan kymmentä en saanut listattua, kun en äkkiseltään löytänyt montaakaan blogia, jossa palkinto ei olisi jo kiertänyt.

Storytime is over
Kasoittain kauniita sanoja
Vinopino kirjoja
Bookishteaparty
Cats, books & me 
Kirjaston kummitus 
Iltatähden syttyessä
Lasisipulissa

tiistai 31. toukokuuta 2016

Toukokuun kooste

Toukokuu on ohitse ja kesä valmiina alkamaan. Jee!

Toukokuussa pääsin viimein ansaitulle lomalle saatuani pääsykokeet pakettiin. Kesälomani alkoi siis jo, mutta huomenna se jo tavallaan päättyykin kun ensimmäinen työpäivä koittaa. Muutama lomapäivä olisi vielä kelvannut, mutta pääsenpähän hetkeksi lakkiaisvalmisteluja pakoon. Lauantaina saankin lopullisesti heittää lukiolle hyvästit ylioppilasjuhlien merkeissä. Enemmän ajatuksistani lukion loppumiseen liittyen kirjoittelin tässä bloggauksessa.

Lukukuukautena toukokuu oli vaihteleva. Alkukuusta en lukenut mitään muuta kuin pääsykoekirjoja (joihin toki sisältyi yksi romaani), mutta välittömästi pääsykokeiden jälkeen palasin kirjojen pariin. Luetuista viidestä kirjasta neljä olenkin lukenut viikon sisään ja sama tahti tuntuu jatkuvan. Ihanaa! Toukokuussa kirin muutenkin blogin suhteen rästit kiinni: vastailin muutamaan haasteeseen, puhuin alkuvuoden kirjaostoksista ja oman hyllyn houkuttelevimmista lukemattomista.

Unpopular Bookish Opinions -haaste
Sieluni hymyt -haaste
Alkuvuoden kirjaostoksia
Oman hyllyn lukemattomat (top 10)

toukokuussa luettua:

Jose Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri
Marissa Meyer: Stars Above (The Lunar Chronicles, #4.5)
Vladimir Nabokov: Lolita
John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä 
J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone (Harry Potter, #1) (uusinta, linkki vanhaan bloggaukseen)

Yhteensä: 5 kirjaa /  1619 sivua

-Yksi kirjastolaina / neljä omasta hyllystä
-Kolme suomeksi luettua / kaksi englanniksi luettua
-Ei kotimaisia kirjoja
-Ostettuja kirjoja 10

Lissabonin piirityksen kirjurin luin pääsykokeita varten ja lukeminen oli melkoista pakkopullaa. Ideasta pidin, mutta muuten kirja ei voittanut puolelleen. Marissa Meyerin Stars Above taas oli keskinkertainen novellikokoelma The Lunar Chronicles -sarjan maailmasta. Klassikoista kumpikaan, Lolita tai Hiiriä ja ihmisiä, ei täysin lumonnut, mutta pidin lukemastani ja suosittelen kyllä teoksiin tutustumista. Kuukauden viimeinen kirja oli J.K Rowlingin Harry Potter -sarjan avausosa. Palasin rakkaan sarjan maailmaan ensimmäistä kertaa englanniksi ja lukukokemus oli yhtä ihana kuin aina ennenkin.

Seuraavat viikot tulevat sisältämään töitä ja lomailua. Kesän lukusuunnitelmista on tulossa vielä oma postauksensa, joten palataan aiheeseen myöhemmin. Suunnitelmissa on kuitenkin oikea lukukesä!

Mitkä olivat sinun lempikirjojasi toukokuussa?


lauantai 28. toukokuuta 2016

Vladimir Nabokov - Lolita

Keski-ikäinen Humbert Humbert rakastuu 12-vuotiaaseen Lolitaan eli Dolores Hazeen niin intohimoisesti, että on valmis menemään naimisiin tytön äidin kanssa vain päästäkseen lähelle Lolitaa. Kun Charlotte Haze yllättäen kuolee, Humbertista tulee Lolitan isäpuoli. Syyllisyyden ja halun riivaama Humbert pelkää paljastuvansa ja pakenee halki Yhdysvaltojen mukanaan Lolita, josta on tullut Humbertin pakkomielle ja eroottisten unelmien kohde.

Lolita on hurja ja vaikuttava kertomus hyväksikäytöstä, rakkaudesta, omistushalusta ja pakkomielteen pelottavasta voimasta. Kertoja on Humbert itse, joka kertoo tarinansa vuosia myöhemmin, vankilassa oikeudenkäyntiä odottaessaan. Nabokovin taidokas ja runollinen kerronta kauhistuttaa ja lumoaa yhtä aikaa.



Lolita on klassikkoasemansa ja Kirjallisen sivistyksen projektini vuoksi roikkunut lukulistallani jo pienen ikuisuuden. Ostin kirjan Helsingin kirjamessuilta viime syksynä ja aloitin lukemisen maaliskuussa kirjoitusten keskellä. Silloin kirja jäi tauolle aikapulan vuoksi, ja luin myös muita kirjoja ennen Lolitan pariin palaamista. Torstaina kuitenkin päätin, että kirja on saatava loppuun tai se jää ikuisiksi ajoiksi roikkumaan keskeneräisenä. Perjantaina luin niin kahvilassa, kirjastossa kuin parvekkeellakin ja klassikkosivistykseni on taas yhtä kirjaa rikkaampi. 

Myönnän olleeni hieman peloissani ennen Lolitan aloittamista. Pelkäsin kirjan olevan hirvittävän ahdistava, mutta sain huomata olevani väärässä. Aihe, nuoren tytön hyväksikäyttö, on tottakai rankka, mutta Nabokov onnistuu kirjoittamaan aiheesta vangitsevan kiehtovasti. Lolita sekoittaakin lukijan pään varsin tehokkaasti.

Kertojana kirjassa toimii Humbert Humbert, keski-ikäinen mies, joka rakastuu 12-vuotiaaseen Dolores Hazeen, Lolitaan, ja Lolita on hänen vankilassa kirjoittamansa selonteko tapahtumista. Voisi kuvitella, että Lolita olisi inhottavaa luettavaa ja Humbert Humbert yksinomaan vastenmielinen, mutta tilanne on lähes päinvastainen. Nabokov on onnistunut luomaan Humbertista kiehtovan, jopa karismaattisen, kertojan, jota ei voi yksinomaan vihata. Jollain tasolla sitä ei voi olla olematta hänen puolellaan, vaikka takaraivossa tottakai jyskyttää ajatus siitä, kuinka väärin kaikki on.

Nabokovin kerronta on myöskin aivan oma lukunsa. Kieli on runollista ja tarkkaa ja vaatii keskittymistä, eikä kyseessä ole tälläkään tasolla mikään helppo kirja. Välillä huomasin nopeasti lukiessani kadottavani punaisen langan, mutta siitä saanen syyttää vain itseäni. Nabokov tietää kuitenkin mitä tekee, ja Lolita on monella tasolla varsin nerokas. 

Odotukseni olivat rakentamieni mielikuvien ja kirjan klassikkoaseman vuoksi erittäin korkealla. Ehkäpä turhankin, sillä kirjan ahdistamattomuus yllätti, eikä teos ollut niin pysäyttävä lukukokemus kuin odotin. Myöskään parin kuukauden ajalle hajautunut lukeminen ei ollut se kaikista paras ratkaisu. (Onkohan koskaan...) Ehdottoman kiinnostava ja lukemisen arvoinen klassikko on kuitenkin kyseessä!


Arvosana: ♣♣♣

Teos: Lolita
Alkuperäisteos: Lolita
Kirjailija: Vladimir Nabokov
Kääntäjä: Eila Pennanen ja Juhani Janskari
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 1955, suomeksi ensimmäisen kerran 1959)
Sivuja: 384
Luettavaksi: omasta hyllystä 
Haasteet: Kirjallisen sivistyksen projekti 

perjantai 27. toukokuuta 2016

Marissa Meyer - Stars Above

Stars Above on novelli/lyhytromaanikokoelma The Lunar Chronicles -sarjan maailmasta.

The universe of the Lunar Chronicles holds stories — and secrets — that are wondrous, vicious, and romantic. How did Cinder first arrive in New Beijing? How did the brooding soldier Wolf transform from young man to killer? When did Princess Winter and the palace guard Jacin realize their destinies?

With nine stories — five of which have never before have never been published — and a special bonus exerpt from Marissa Meyers upcoming novel, Heartless, about the Queen of Hearts from Alice in Wonderland, Stars Above, is essential for fans of the bestselling and beloved Lunar Chronicles. 

The Lunar Chronicles -sarja on ehdottomasti ollut parin viime vuoden lempilukemistoani. Aloitin sarjan parissa keväällä 2014 ja sarja sai päätöksensä viime vuoden marraskuussa. Winterin jälkeen olin jo valmis sanomaan sarjalle hyvästit, mutta kun sain kuulla Stars Above -kokoelmasta, kiinnostukseni heräsi. Onneksi kirjastosta löytyi!

Stars Above sisältää yhdeksän tarinaa sarjan maailmasta. Suurin osa sijoittuu suoraan sarjan hahmojen elämään ja taustoittaa tai antaa lisätietoa sarjan tapahtumista. The Little Android taas on Pienen merenneidon uudelleenkerronta sarjan maailmassa ja Something Old, Something New eräänlainen epilogi sarjan viimeiselle osalle.

Stars Aboven kaltaiset kokoelmateokset tuntuvat olevan nyt muodissa. Itse en suoraan sanottuna niistä yleensä kauheasti perusta. Minusta kaikkea ei tarvitse kertoa lukijalle, eikä joka ikistä kohtausta näyttää suoraan, varsinkaan vain toisen henkilön näkökulmasta. Jos en siis olisi tiennyt, että kirja sisältää Winterin jälkeiseen aikaan sijoittuvan novellin olisin varmaankin jättänyt tämän lukematta.

Kirjan lukemisen jälkeen pitäydyn mielipiteessäni, vaikka Stars Above yllättikin myös positiivisesti. Yksikään tarinoista ei ollut tylsä, mutta suurin osa oli mielestäni melko turhia. Kirja ei oikein paljasta monestakaan asiasta mitään uutta, vaan suurimman osan lukija tietää jo varsinaisen sarjan perusteella. Kaikki novellit ovat kuitenkin miellyttävää luettavaa.

Something Old, Something New kuitenkin lunasti odotukseni ja sen vuoksi Stars Above oli lukemisen arvoinen. Oli ihanaa päästä kurkistamaan mitä rakkaille hahmoille kuuluu Winterin jälkeen. Muuten kirja oli varsin keskinkertainen lukukokemus. The Lunar Chronicles -sarjan faneille suosittelen, mutta mistään kovinkaan olennaisesta ei jää paitsi, vaikka tämän jättäisikin lukematta.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Stars Above
Kirjailija: Marissa Meyer
Sarja: The Lunar Chronicles, #4.5
Kustantaja: Feiwel and Friends
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 369
Luettavaksi: kirjastolaina

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Lukio loppu ja bloggaaja on vapaa

Otsikko sen kertoo. Minulla alkoi eilen kesäloma.

Itse koulunkäyntihän loppui jo helmikuussa ja kirjoituksetkin maaliskuussa, joten sinänsä lukio on ollut ohi jo pidemmän aikaa. Pääsykokeet ovat kuitenkin estäneet rentoutumisen, ja vaikka en lakin puolesta jännittänytkään, jokin pieni ääni päässäni keksi aina yhdeltätoista illalla tapoja joilla olisin voinut sittenkin reputtaa kirjoitukset. Pääsykokeet sain kuitenkin eilen pakettiin ja jo maanantaina Ylioppilastutkintolautakunta lähetti viimein lopulliset tulokset ja sain varmistuksen siitä, etteivät kutsut turhaan olleet postissa ja lakki ostettuna. Minusta tulee siis 4.6. ylioppilas varsin komealla LEEEEM-rivillä. Jihuu!

Lukio on ollut vahvasti mukana melkein kaikkien blogivuosien ajan, joten on hassua ajatella sen elämänvaiheen olevan lopullisesti ohi. Blogin puolella ollaan valitettu koeviikosta, kärsitty pitkän matematiikan tuskaa, fiilistelty wanhoja ja ahdistuttu kirjoituksista. Ensi syksyn osoite ei ole vielä selvillä, mutta jos hyvin käy jatkan uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Jos käy huonosti (tai hyvin, kukapa tietää mitä vuoden aikana voi keksiä) edessä on välivuosi. Kesän vietän töissä, joten vapaana sitä voisi lähteä vaikka matkustelemaan. Pahin pääsykoeahdistuskin katosi maanantaina, kun törmäsin Helsingissä ystävääni (myöskin pääsykokeiden merkeissä kaupungissa) ja yhteinen lounas laittoi asioita perspektiviin. Elämää on myös koulujen ulkopuolella! (Itsestäänselvyys, mutta kun on ollut viimeiset 12 vuotta jossakin opinahjossa tuntuu oudolta.)

Lakin varmistuessa minut on kuitenkin vallannut pieni haikeus. Minulla oli lukiossa ihan mahtavat kolme vuotta. Tutustuin ihaniin ihmisiin, itkin ja stressasin, mutta myös nauroin, nautin, kahvittelin ja joka aamu minulla oli tuttu ja mukava paikka minne mennä. En vaihtaisi viimeistä kolmea vuotta mihinkään. Pieni Kirjaneito asteli aikoinaan lukion ovista sisään, ja vaikka en vielä kovin täysikasvuinen tai aikuinen koe olevani, olen silti kasvanut lukiossa paljon. Abivuosi oli elämäni raskain vuosi, mutta myös ihan mahtavaa aikaa. Teinkin pienen listan tuleville abeille ja lukiolaisille, muistakaa nämä.

Yksi kurssi ei ole maailmanloppu.
Joskus riittää se, että pääsee läpi.
Säästä rahaa abivuotta varten. (Abiristeily maksaa, penkkarit maksaa, kaikki hauska maksaa.)
Ota kaikki irti koeviikosta: koulua on yleensä vähemmän. Mene esim. kahville kaverin kanssa. Parasta ja suositeltavaa heti kokeen jälkeen.
Ole siellä kahvilla neljä tuntia, naura liian lujaa ja pui läpi kaikki mahdollinen.
Lainaa/osta kirjat mahdollisuuksien mukaan tutuilta ja kavereilta.
Lukiosta selviää hengissä: tyhmempikin kuin sinä on sen varmasti tehnyt.
Ota kirjoituksiin villasukat.
Stressaamatta lukiota on vaikea käydä, mutta ole itsellesi armollinen.
Opettele silti tekemään töitä.
Vastaavasti opettele jättämään asioita tekemättä. Priorisoi.
Tuhahtele ykkösellä ärsyyntyneille abeille, jotka eivät paljoa hymyile ja tajua abina olevasi samanlainen.
Älä jätä kaikkea koeviikolle, mutta kun niin käy, naura ja kärsi.
Arvosta hyviä opettajia, vasta kurssien päätyttyä sitä tajuaa kuinka paljon heistä on apua.
Jos et välttämättä halua, älä lähde haastamaan sitä 12 laudaturia kirjoittanutta. 4-6 ainetta on ihan hyvä määrä.
Laske ja tarkista kurssisi aina kun käsketään eli joka välissä. Eipähän tarvitse ahdistua tuleeko 75 täyteen.
Ota lukiosta kaikki irti ja muista keskittyä muuhunkin kuin kouluun. Nauti etenkin kavereiden seurasta, kolme vuotta on yllättävän lyhyt aika. 

Ylioppilas kiittää ja kuittaa. Ruhtinaallisen viikon ehdin lomailla ennen töitä. Loppuun vielä kuva ensimmäisestä lomapäivästäni. Palkitsin itseni kevään raadannasta ja ostin kaikki Harry Potterit englanniksi. Myyjän ilme oli ihan näkemisen arvoinen kun marssin kasan kanssa kassalle...


Ihanaa alkavaa kesää kaikille! Nauttikaa lämmöstä, loma ei ole onneksi kaukana.

P.S. Vasemmasta laidasta löytyy nyt linkki Instagram-tililleni, jos elämäni seuraaminen kiinnostaa. 

perjantai 20. toukokuuta 2016

Sieluni hymyt -haaste

Pearl Clover Iltatähden syttyessä -blogista haastoi minut maaliskussa Sieluni hymyt -haasteeseen. Haaste on pitkään lojunut tekemättömänä, joten eiköhän korjata tilanne. Näin pahimman pääsykoetuskan ja epätoivon hetkillä ("En tuu ikinä pääsemään yhtään mihinkään!") on hyvä kääntää ajatukset kivojen asioiden pariin.

"Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde mukaan jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen." 

1. Musiikki
2. Soittaminen
3. Nauraminen
4. Jäätelö
5. Lähestyvä kesä
6. Lämpimän asfaltin tuoksu
7. Kalalokkien äänet
8. Meren tuoksu
9. Äidin halaus
10. Kirjojen tuoksu
11. Tuntemattoman vastaantulijan hymy
12. Kesätyöt
13. Frendit (tv-sarja)
14. Rakkaat ystävät lähellä ja kaukana
15. Salsa Tequila
16. Junamatkustus
17. Kirja-alet
18. Uudet pokkaripainokset klassikoista
19. Carry On
20. Hyvä ruoka
21. Spotify-soittolista vuodelta 2014
22. Fanfiction
23. Hetket kun kuuntelemme isän kanssa autossa Radio Classicia ja arvuuttelemme kappaleiden tyylikausia
24. Neljän tunnin kahvihetket kavereiden kanssa
25. Pyöräily
26. Kun Suomi voittaa jääkiekossa
27. Puhtaat lakanat
28. Sekopäinen naurukohtaus siskon kanssa
29. Palkkapäivä
30. Se kun ei tarvitse herätä herätyskellon ääneen
31. Hamilton

Listaa olisi voinut jatkaa pidemmällekin, mutta johonkin täytyy lopettaa.

Haastan seuraavat blogit ja bloggaajat:

Linnea / kujerruksia
Anna J. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
Maria Kinnunen / Mustetta paperilla

tiistai 17. toukokuuta 2016

Oman hyllyn lukemattomat (Top 10)

Viime aikoina useammassakin kirjablogissa on tehty postauksia, joissa esitellään oman hyllyn lukemattomista ne, joiden pariin pääsemistä odottaa eniten. Itse muistan kirjoittaneeni idean ylös luettuani Katrin (Pieni kirjasto) bloggauksen. 

Pikaisen laskutoimituksen jälkeen hyllystäni löytyy 48 lukematonta. (Luku saattaa vähän heittää suuntaan tai toiseen.) Missään mahdottomissa lukemissa ei siis olla, mutta lukemattomia on kuitenkin kertynyt melkoisesti. Top 10 ei siis ollut mikään helpoin valinta, mutta fiilispohjalta päädyin seuraavaan listaan. Kirjat eivät ole keskenään paremmuusjärjestyksessä.


Sofi Oksanen: Puhdistus
Hävettää myöntää, että tämä on edelleenkin lukematta. Olen aloittanut syksyllä, mutta jokin muu kirja kiilasi silloin edelle.

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
Toinen hävettävä tunnustus: en ole lukenut yhtään Steinbeckia ja Hiiriä ja ihmisiä on ainoa omassa hyllyssäni. Teos sovitettiin koulussani myös teatteridiplominäytelmäksi ja toteutus oli niin hieno, että kiinnostus kirjaa kohtaan heräsi toden teolla.

Virginia Woolf: A Room of One's Own
Woolfiakaan en ole lukenut. A Room of One's Own taisi tulla esiin jossain pääsykoekirjassa ja kuulosti sen perusteella mielenkiintoiselta. (Pääsykoekirjoista on siis jotain hyötyäkin...)

Elizabeth Gaskell: North and South
Haluan nähdä tästä tehdyn kehutun minisarjan. Jossain tätä luonnehdittiin myös seuraavasti: Ylpeys ja ennakkoluulo + teollinen vallanumous.

Ruta Sepetys: Salt to the Sea
Sepetyksen Harmaata valoa oli aikoinaan upea lukukokemus, ja tästä hänen uusimmasta romaanistaan olen kuullut vain hyvää.

Nathan Filer: Shock of the Fall
Kansi on kaunis ja teos on odottanut hyllysää vuoroaan aivan liian kauan. Tätäkin olen aloittanut.

Donna Tartt: Tikli
Tarttin Jumalat juhlivat öisin teki jokunen vuosi sitten vaikutuksen, ja haluan palata kirjailijan pariin. Ainoa syy, miksi tämä on vielä lukematta, on se, kuinka pelottavan paksu teos onkaan kyseessä...

Kate Morton: Hylätty puutarha
Morton kiinnostaa kirjailijana, ja Hylätty puutarha taisi tarttua mukaan Suomalaisen kirjakaupan pokkaritarjouksesta.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Ostin Neljäntienristeyksen itselleni palkinnoksi kirjoitusten selättämisestä. Ensimmäiset lauseet olivat niin vangitsevat, että olen halunnut lukea kirjan siitä saakka kun sen ostin, mutten ole vielä saanut aikaiseksi.

Oscar Wilde: Naamioiden totuus ja muita esseitä
Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, ja Wilde yksi lempikirjailijoistani. En ole kuitenkaan lukenut Wildea pitkään aikaan, mikä on suuri vääryys.

Minkä omasta hyllystäsi löytyvän kirjan sinä haluaisit lukea?

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Elina Pitkäkangas - Kuura

Kuura, #1

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä – etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?


Elina Pitkäkankaan Kuura oli minulle kevään odotetuimpia uutuuksia. Uutta kotimaista fantasiaa ja mielettömän hieno kansi – toimii ainakin minun kohdallani. Ostin kirjan itselleni taktisesti (ilmaiskirjoja ajatellen) Kirjan ja ruusun päivänä, enkä malttanut odottaa lukemista kauaa. Bloggaus tulee (jälleen) muutaman viikon myöhässä, mutta luin Kuuran vappuviikonloppuna, ja se oli matkalukemisenani kun menin vapuksi Helsinkiin. 

Varmasti yksi suurimmista syistä, miksi olen fantasian ystävä, on se, että rakastan lukea uusista ja erilaisista maailmoista. En koskaan kyllästy ottaamaan selvää siitä, mitä kirjailija on tällä kertaa keksinyt, ja jos maailma on mielestäni uskottava ja toteutettu hyvin, se on usein lempiasioitani kyseisessä teoksessa. Näin oli Kuuran kanssa. Hukat istuvat mainiosti Suomen maisemiin (vaikkakin niitä on kirjassa kaikkialla maailmassa), muurein suojattu Kuurankero (ihana nimi) on kiehtova ympäristö ja jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavissa osissa vielä selviäkään. 

Kirjan eniten mielipiteitä jakava asia tuntuu olevan päähenkilö Inka. Inka ei ole perinteinen nuortenkirjallisuuden sankaritar, vaan huomattavasti itsekkäämpi ja kovasydämisempi. Pikkuveljensä vuoksi Inka on valmis tekemään kirjaimellisesti mitä vain, eikä pelkää sivussa jyrätä muita. Jossakin arviossa Inkaa verrattiin Scarlett O'Haraan, eikä syyttä. Kuten Scarlettista, myös Inkasta on mahdotonta vilpittömästi pitää, mutta häntä täytyy kuitenkin jollain tasolla ihailla. Aika ajoin Inka käytöksineen otti minua pahasti päähän, mutta kenties se oli tarkoituskin.

Kirjan toinen kertojahenkilö, Aaron, sen sijaan on perinteisempää nuortenkirjallisuuden hahmokaartia. Myös Aaronin ja Matleenan välille leimahtava romanssi on hyvin tyypillinen (nuortenkirjallisuudessa, ei oikeasti) kahdessa viikossa leimahtava ikuinen rakkaus. Jos kirjasta poistaisi Inkan, jäljelle jäisikin mielestäni hyvin perinteinen nuortenkirja. Niin ärsyttävä kuin Inka usein onkin, hän tuo kirjaan mukavasti uusia tuulia.

Kuura on kirjoitettu erittäin vetävästi ja kirjaa on vaikea laskea käsistään. Vietin kirjan seurassa viihtyisän junamatkan Helsinkiin ja tuntui kuin epämääräinen lukujumi olisi kadonnut. (Se tosin palasi heti kirjan lukemisen jälkeen...) Myös kirjan loppu yllätti. Pidin kuitenkin siitä, kuinka kirja ei jäänyt ärsyttävästi kesken, vaan loppu oli eheä. Seuraaville osille on ehdottomasti tilaa, mutta tavallaan kirja toimii myös itsenäisesti.

Täysin en kuitenkaan Kuurasta lumoutunut. Se vei mukanaan ja viihdytti koko rahan edestä, mutta ei ollut kohdallani napakymppi. Vaikka kirjassa on osittain hyvin paljon perinteisestä nuorille suunnatusta paranormaalista romantiikasta poikkeavia piirteitä, joiltain osin se tuntuu kliseiseltä. Jatko-osat (kirja aloittaa trilogian) ovat kuitenkin ehdottomasti lukulistalla.

Arvosana: ♣♣♣½ 

Teos: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sarja: Kuura, #1
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 355
Luettavaksi: omasta hyllystä