torstai 25. helmikuuta 2016

Tahaton blogihiljaisuus eli bloggaaja kiireiden keskellä

Tammikuu, tuo loistava lukukuukausi, oli ja meni. Tuli helmikuu: kesätyöhaut, tulevaisuusstressi ja kirjoitukset. Blogi on ollut hiljainen, vaikkei se ole ollut tarkoitus.

Viimeiset puoli vuotta ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Olen kärsinyt lukujumista, bloggausjumista ja jumista vähän kaikkeen. Alkuvuosi kuitenkin lupasi parempaa, ja tammikuu olikin paras lukukuukauteni pitkiin aikoihin. Helmikuu sen sijaan on ollut hiljainen.

Marisha Pesslin Yönäytös aloitti kuukauden hienosti, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Alexandra Brackenin The Darkest Minds -trilogian päätösosa, In The Afterlight on ollut kesken viikkokausia. Kirja ei oikein tempaa kunnolla mukaansa, mutta tahdon saada trilogian viimein päätökseen. Välissä päädyin lukemaan uudestaan Melina Marchettan The Lumatere Chronicles -trilogian, mutta muuten olen katsellut Frendejä kilpaa kaverini kanssa (kilpailu ei ole se tarkoitus, mutta jompikumpi on aina joitakin jaksoja toista edellä) ja Master Chef Australiaa äidin ja siskojen kanssa.

Hiljaisuus blogissa johtuu siis hiljaisuudesta lukurintamalla. Olenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siinä tilanteessa, ettei minulla ole yhtäkään rästibloggausta odottamassa. Jahka saan taas lukemisesta kiinni, eiköhän tämä ala luonnistua.

Jotain olen kuitenkin saanut helmikuussa aikaiseksi. Minut potkittiin potkiaisten ja penkkareiden kera lukiosta pihalle ja 80 kurssia on nyt kasassa. Äidinkielen tekstitaidon ja kielten kuunteluiden kera on myös polkaistu yo-urakka käyntiin. Pari viime viikkoa ovat olleet yhtä hulinaa viimeisen koeviikon, kevään ensimmäisten kirjoitusten ja yhden jos toisenkin abiohjelman keskellä. Kirjoitusten alustavat tulokset onneksi näyttävät hyviltä, ja etenkin tekstitaito meni nappiin. Koulujuttujen välissä on onneksi ehditty pitää hauskaakin potkiaisten ja penkkareiden muodossa. Lukuloma onkin nyt saatu käyntiin, ja olen viikonloppuna ja alkuviikosta yllättänyt itseni ahkeruudellani ja todennut, että pidän opiskelusta. Ehkei kolmesta viikosta tulekaan niin tuskaiset kuin etukäteen arvelin.

Kiirettä siis pitää, kun täytyy lukea kirjoituksiin, hakea kesätöitä ja päättää, minne alle kuukauden päästä avautuvassa korkeakoulujen yhteishaussa aikoo hakea. Vuorokaudessa eivät tahdo tunnit riittää, kun rentoutuakin pitäisi jossain välissä. Onneksi huomenna tämä bloggaaja suuntaa kohti pohjoista, ja Rovaniemellä odottavat kaverit ja kirjajulkkarit. (Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Löytyy nyt kirjakaupoista, lukekaa ihmeessä!)

Ennen kuin tämä sepustus venyy kauhean pitkäksi, menen pakkaamaan tavaroita huomiselle ja katsomaan vähän Frendejä. Tämän bloggauksen tarkoituksena oli vain tuoda blogiin jotain elonmerkkiä ja seuraavaksi palailen kirjaisin aihein.

Sorruin tänään Suomalaisen kirjakaupan pokkarialessa...

Mitä sinun helmikuusi on pitänyt sisällään?

tiistai 9. helmikuuta 2016

Marisha Pessl - Yönäytös

Julkisuudesta kadonnut elokuvaohjaaja Stanislas Cordova tunnetaan väkivaltaisista, tummasävyisistä elokuvista, jotka ovat saavuttaneet kulttimaineen. Fanaattisimmat Cordovan ihailijat järjestävät niistä yöllisiä erikoisnäytöksiä katakombeissa ja kellareissa.

Kun Cordovan 24-vuotias tytär löydetään kuolleena hissikuilun pohjalta, maineensa menettänyt toimittaja Scott McGrath alkaa tutkia uudelleen ohjaajaan liittyviä salaisuuksia.

Cordovan hahmo ja hänen elokuvansa johdattavat McGrathia ja lukijaa kiihtyvällä tahdilla kohti ihmismielen pimeimpiä kerroksia. Osin lehtileikkeiden, poliisiraporttien ja nettikeskustelujen kautta etenevä vahvan elokuvallinen kerronta kutsuu esiin kuvia, jotka jäävät kummittelemaan lukijan mieleen.


Marisha Pesslin Yönäytös on roikkunut lukulistallani jo varsin kauan ja Suomalaisen kirjakaupan alelaarissakin olen sitä tiiraillut varmaan vuoden. Jassu blogista Hurja Hassu Lukija vakuutti minut kuitenkin bloggauksellaan lopullisesti ja pari viikkoa sitten ostin kirjan omakseni. Enkä ole ostopäätöstä katunut, sillä Yönäytös oli juuri sopivan kiehtovaa ja pelottavaa luettavaa. 

Yönäytös on varsinainen järkäle, yli seitsemänsataa sivua pitkä. Se on kuitenkin yksi niistä kirjoista, jotka pituudesta huolimatta lukee muutamassa päivässä. Yönäytös on uskomattoman koukuttava ja imaisee heti ensimmäisiltä sivuilta mukaansa. Lisäksi se on kirjoitustyyliltään nopealukuinen, sillä luvut ovat lyhyitä ja toiminnantäyteisiä. Itse huomaan joskus lykkääväni paksujen kirjojen lukemista niiden pituuden vuoksi, sillä samassa ajassa kun lukee yhden järkäleen, lukee monta lyhyempää kirjaa. Yönäytöksen lukemista ei kuitenkaan paksuuden takia kannata lykätä, koska sivut kääntyvät vauhdikkaasti ja äkkiä kirja onkin jo ohi.

Teos rakentuu Stanislas Cordovan, kulttimaineen saavuttaneiden kauhuelokuvien ohjaajan, elämän ja mysteerin ympärille. Cordova on juuri oikeassa määrin kiehtova ja pelottava hahmo. Hänen salaperäinen elämänsä ja elokuvien ympärillä liikkuvat lukuisat huhut pitävät lukijan mielenkiinnon koko ajan yllä. Itse halusin koko ajan tietää lisää, mutta samalla pelkäsin, mitä vielä tulisi paljastumaan. 

Minulle Yönäytös toi mieleeni yhden lempikirjoistani, Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjon tai Zafónin tuotannon noin yleisesti. Stanislas Cordova on vähän kuin Tuulen varjon Julián Carax - salaperäinen nero, jonka elämästä tiedetään vain vähän ja jonka menneisyyteen kätkeytyy pimeitä salaisuuksia. Romaanin päähenkilön tien ristetessä taiteilijan kanssa on hänen elämänsä peruuttamattomasti muuttunut. Samankaltaisuus on kuitenkin lähinnä tunnelmassa ja tietyissä kauhu- ja jännityselementeissä, eikä niikään juonten samankaltaisuudessa. Pesslin ja Zafónin kirjoitustyylitkin ovat hyvin erilaiset. Jos kuitenkin olet pitänyt joko Tuulen varjosta tai Yönäytöksestä, suosittelen katsastamaan myös toisen.

Yönäytöksen koukuttavuus ja kiehtovuus on lähtöisin sen juuri oikealla lailla karmivasta tunnelmasta. Teosta lukiessaan joutuu useaan otteeseen kyseenalaistamaan, mikä kaikki onkaan mahdollista. Kirja leikkii nerokkaasti yliluonnollisuuden rajoilla, ja viimeisen sivun käännettyään ei voi olla täysin varma siitä, mikä lopulta olikaan totuus.

Ainutlaatuiseksi kirjan tekee myös sen visuaalisuutta hyödyntävä kerronta. Cordovaan liittyvät artikkelit, lehtileikkeet ja valokuvat muodostavat olennaisen osan teoksesta ja lukiessa tuntuukin siltä, kuin selaisi oikeita dokumentteja aiheesta. Ratkaisu toimi suorastaan mahtavasti ja vastaaviin toivoisi törmäävänsä useamminkin.

Yönäytös vei mukanaan välittömästi ja kiinnosti viimeiselle sivulle saakka. Teos tarjoaa kiinnostavan mysteerin ja tunnelman joka nostattaa niskakarvat pystyyn (minun täytyi loppupuolella pistää hetkeksi kirja alas, sillä olin liian peloissani jatkaakseni). Ainutlaatuinen lukuelämys!

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Yönäytös
Alkuperäisteos: Night Film
Kirjailija: Marisha Pessl
Kääntäjä: Laura Beck
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013 (alkuperäisteos 2013)
Sivuja: 725
Luettavaksi: omasta hyllystä

maanantai 8. helmikuuta 2016

Johanna Sinisalo - Auringon ydin

On vuosi 2013 Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa. Historiallisista virheistä on otettu oppia. Yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. 
Terveysviraston valvova silmä ulottuu kaikkialle. Käytännössä kaikki mielihyvää tai riippuvuutta tuottava on kiellettyä: huumausaineet, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Sallittuja poikkeuksiakin on.
Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa on erään tärkeän mielihyvähyödykkeen jakelu haluttu tehdä vaivattomaksi. Siksi valtiollinen tiede on jalostanut ihmisestä uuden alalajin: alttiin, nöyrän ja itseään tyrkyttävän. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi.
Vanna on jotakin aivan muuta kuin miltä näyttää.
Jare on koukussa riskinoton adrenaliiniin.
He yhdistävät voimansa saadakseen pääsylipun jonnekin pois.
He sotkeutuvat äärimmäisen vaarallisena tunnetun nautintoaineen välitykseen. He diilaavat chiliä.
Kun Vanna koettaa epätoivoisesti selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen tapahtui, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon Ydin.
Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?

Olen reilu vuosi sitten lukenut Johanna Sinisalolta hänen esikoisromaaninsa ja Finlandia-voittajan, Ennen päivänlaskua ei voi. Se ei täysin lumonnut minua, mutta kirjailija jäi silti kiinnostamaan. Auringon ydintä ovat monet kehuneet ja syksyisillä Helsingin kirjamessuilla nappasin Teoksen pisteeltä alennuksessa olleen kovakantisen mukaani. Onneksi nappasinkin, sillä Auringon ydin on kerrassaan hieno.

Auringon ydin sijoittuu vuoteen 2016, ja Sinisalon luoma vaihtoehtoinen historiankulku on muokannut maailman hyvin erilaiseksi kuin se, missä me elämme. Suomi on demokratian sijaan eusistokratinen tasavalta, jossa valtion tärkein tehtävä on edistää kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Tämä on johtanut kaikkien mielihyvää tuottavien aineiden kieltämiseen. Listalla ovat alkoholin ja nikotiinin lisäksi myös kofeiini ja chilin kapsaisiini. Chiliä diilataankin samaan tapaan kuin vahvimpia huumeita. 

Teos on myös kammottava dystopia, jossa naissukupuoli on muokattu miellyttämään miehiä. Naiset ovat jakautuneet kahtia eloisiin ja morlokkeihin, joista ensimmäisille miesten miellyttäminen ja perheen perustaminen ovat elämän keskipiste ja jälkimmäiset ovat yhteiskunnan hyljeksimiä. Luokittelu ja naisen asema täysin miehen holhouksen alaisena karmivat toden teolla, ja Sinisalo onnistuu tavoitteessaan luoda hyytävä tulevaisuusvisio.

Aivan kuten esikoisromaanissaan, Sinisalo on liittänyt teokseensa tavallisen kerronnan lomaan fiktiivisiä artikkeleita, lakipykäliä ja tieteellisiä selvityksiä. Lukija imaistaan keskelle Sinisalon luomaa maailmaa, ja päähenkilön menneisyyden lisäksi lukijalle selviää hiljalleen millaisessa maailmassa teoksessa eletään. Sinisalo osaa todella koukuttaa lukijan, ja lukiessaan haluaa koko ajan tietää lisää.

Auringon ydin seuraa Vannan/Veran tarinaa. Vannan menneisyys rakentuu palanen kerrallaan ja lukija tempautuu nopeasti keskelle hänen vaiheitaan.Vanna tasapainoilee monella eri tapaa yhteiskunnan asettamien sääntöjen rajoilla ja hänen silmiensä kautta Auringon ydin vie mukanaan. Kirjan henkilöt ovat muutenkin todella kiinnostavia.

Auringon ydin luo kammottavan tulevaisuusvision, jossa yhteiskunta kontrolloi kaikkea ja ihmiset, etenkin naiset, on jaoteltu tiukkoihin lokeroihin. Chilin diilaus tuo kiehtovan elementin kaiken keskelle. Kaiken taustalla on kuitenkin surullinen kertomus sisaruudesta. 

Auringon ydin on vakuuttava teos. Se on koukuttava, kiehtova ja juuri sopivan karmiva. Dystopia-genreen mieltyneille suosittelen todella paljon, mutta niin muillekin. Sinisalo kirjailijana kiinnostaa minua nyt toden teolla.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Auringon ydin
Kirjailija: Johanna Sinisalo
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 336 (kovakantinen)
Luettavaksi: omasta hyllystä

tiistai 2. helmikuuta 2016

Morgan Matson - Since You've Been Gone

Before Sloane, Emily didn’t go to parties, she barely talked to guys, and she didn’t do anything crazy. Enter Sloane, social tornado and the best kind of best friend—someone who yanks you out of your shell.

But right before what should have been an epic summer, Sloane just…disappears. There’s just a random to-do list with thirteen bizarre tasks that Emily would never try. But what if they can lead her to Sloane?
Apple picking at night? Okay, easy enough.
Dance until dawn? Sure. Why not?

Kiss a stranger
? Wait…what?

Getting through Sloane’s list will mean a lot of firsts, and with a whole summer ahead of her—and with the unexpected help of the handsome Frank Porter—who knows what she’ll find.


Go Skinny Dipping? Um…

Viime vuoden lopussa minulla oli kirjamessujen jäljiltä jäljellä vielä muutama Adlibriksen etuseteli. Ne menivät vanhaksi vuoden lopussa, joten sain erinomaisen syyn tehdä kirjatilauksen. Morgan Matsonin Since You've Been Gone päätyi tilattavaksi, sillä tunsin kaipaavani jotain kevyttä ja kesäistä lukemista ja pidin kirjailijan esikoisromaanista Amy and Roger's Epic Detour .

Since You've Been Gone kertoo Emilystä, jonka kesäloma saa yllättävän käänteen. Emilyn paras ystävä Sloane katoaa yllättäen, vaikka ystävyksillä oli monta suunnitelmaa kesäksi. Sloane jättää kuitenkin jälkeensä listan, joka sisältää kolmetoista kohtaa Emilyn toteutettavaksi. Tehtävät ovat kaikki omalla tavallaan hulluja ja niiden toteuttamiseksi Emilyn on poistuttava mukavuusalueeltaan. Hän ei ole tottunut tekemään asioita yksin ilman Sloanea, jolla on taito houkutella Emily ulos kuorestaan. Kesän aikana moni asia tulee kuitenkin muuttumaan. 

Since You've Been Gone oli todella koukuttava teos. Eräänä iltana minun piti lukaista parikymmentä sivua ennen nukkumaanmenoa, mutta parikymmentä muuttuikin kahdeksisadaksi, kun en pystynyt lopettamaan lukemista. Lukukokemuksena Since You've Been Gone olikin mahtava. Se sai minut jättämään koulutehtävät väliin ja yksinkertaisesti nauttimaan lukemisesta. Luin sen juuri oikeassa paikassa ja juuri oikeaan.

Since You've Been Gone on ennen kaikkea kirja ystävyydestä. Siinä on tavallisen YA-kirjan tapaan myös romanssi, mutta pääosaan nousee kuitenkin ystävyys niin Sloanen ja Emilyn kuin monen muunkin välillä. Nautin kyseisestä aspektista kovasti, sillä liian usein nuortenkirjojen tärkein ihmissuhde tuntuu olevan rakkaustarinan osapuolten välillä.

Kirja on kuitenkin ennen kaikkea Emilyn kasvukertomus. Sloanen ollessa poissa Emily joutuu rohkaistumaan ja tekemään asioita yksin. Minusta oli ihanaa seurata Emilyn kasvua sitä, kuinka hän uskaltautuu tekemään asioita, joita ei aikaisemmin olisi. Pidin Emilystä myös päähenkilönä.

Since You've Been Gone vei nopeasti mukanaan ja tarjosi juuri sitä, mitä tarvitsinkin. Se on sopivan kevyttä ja viihdyttävää luettavaa, mutta sisältää kuitenkin myös vakavampaa asiaa ja Emilyn kasvua henkilönä oli mukava seurata. Pidin lukemastani paljon ja aion varmasti tutusta muihin Morgan Matsonin teoksiin tulevaisuudessa.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Since You've Been Gone
Kirjailija: Morgan Matson
Kustantaja: Simon & Schuster
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 480
Luettavaksi: omasta hyllystä

maanantai 1. helmikuuta 2016

Viiden kirjan haaste

Sain Viiden kirjan haasteen Kirjavarkaalta Kirjavarkaan tunnustuksia -blogista. Kiitokset sinne!

1. Kirja, jota luen parhaillaan

Marisha Pess: Yönäytös. Koukuttava ja enemmän kuin vain hiukan karmiva. Tykkään. 

2. Kirja, josta pidin lapsena

 Astrid Lindgren: Vaahteramäen Eemeli. 

3. Kirja, joka jäi kesken

Richard Adams: Ruohometsän kansa. Ajatuksena olisi yrittää joskus uudelleen, mutta ensimmäisellä kerralla kirja ei vienyt mukanaan sitten yhtään.  

4. Kirja, joka teki vaikutuksen

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia oli viime vuoden huikein lukukokemus, johon palaan ajatuksissani yhä. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva on myöskin yksi kaikkien aikojen suosikeistani.

5. Kirja, johon palaan uudelleen 

Näitä on on monta! J.K Rowlingin Harry Potter -sarja ja L.M Montgomeryn Anna-sarja ovat varmaan pitkäaikaisimmat suosikit.

Näihin kysymyksiin oli hauskaa vastata. Haaste lähtee eteenpäin seuraaville:

Nina Mari / Tarinoiden syvyydet
Kirsi / Cats, books and me
Reta Anna Maria / Todella vaiheessa
Lotta / Vino pino kirjoja
Niina T. / Yöpöydän kirjat