tiistai 31. toukokuuta 2016

Toukokuun kooste

Toukokuu on ohitse ja kesä valmiina alkamaan. Jee!

Toukokuussa pääsin viimein ansaitulle lomalle saatuani pääsykokeet pakettiin. Kesälomani alkoi siis jo, mutta huomenna se jo tavallaan päättyykin kun ensimmäinen työpäivä koittaa. Muutama lomapäivä olisi vielä kelvannut, mutta pääsenpähän hetkeksi lakkiaisvalmisteluja pakoon. Lauantaina saankin lopullisesti heittää lukiolle hyvästit ylioppilasjuhlien merkeissä. Enemmän ajatuksistani lukion loppumiseen liittyen kirjoittelin tässä bloggauksessa.

Lukukuukautena toukokuu oli vaihteleva. Alkukuusta en lukenut mitään muuta kuin pääsykoekirjoja (joihin toki sisältyi yksi romaani), mutta välittömästi pääsykokeiden jälkeen palasin kirjojen pariin. Luetuista viidestä kirjasta neljä olenkin lukenut viikon sisään ja sama tahti tuntuu jatkuvan. Ihanaa! Toukokuussa kirin muutenkin blogin suhteen rästit kiinni: vastailin muutamaan haasteeseen, puhuin alkuvuoden kirjaostoksista ja oman hyllyn houkuttelevimmista lukemattomista.

Unpopular Bookish Opinions -haaste
Sieluni hymyt -haaste
Alkuvuoden kirjaostoksia
Oman hyllyn lukemattomat (top 10)

toukokuussa luettua:

Jose Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri
Marissa Meyer: Stars Above (The Lunar Chronicles, #4.5)
Vladimir Nabokov: Lolita
John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä 
J.K. Rowling: Harry Potter and the Philosopher's Stone (Harry Potter, #1) (uusinta, linkki vanhaan bloggaukseen)

Yhteensä: 5 kirjaa /  1619 sivua

-Yksi kirjastolaina / neljä omasta hyllystä
-Kolme suomeksi luettua / kaksi englanniksi luettua
-Ei kotimaisia kirjoja
-Ostettuja kirjoja 10

Lissabonin piirityksen kirjurin luin pääsykokeita varten ja lukeminen oli melkoista pakkopullaa. Ideasta pidin, mutta muuten kirja ei voittanut puolelleen. Marissa Meyerin Stars Above taas oli keskinkertainen novellikokoelma The Lunar Chronicles -sarjan maailmasta. Klassikoista kumpikaan, Lolita tai Hiiriä ja ihmisiä, ei täysin lumonnut, mutta pidin lukemastani ja suosittelen kyllä teoksiin tutustumista. Kuukauden viimeinen kirja oli J.K Rowlingin Harry Potter -sarjan avausosa. Palasin rakkaan sarjan maailmaan ensimmäistä kertaa englanniksi ja lukukokemus oli yhtä ihana kuin aina ennenkin.

Seuraavat viikot tulevat sisältämään töitä ja lomailua. Kesän lukusuunnitelmista on tulossa vielä oma postauksensa, joten palataan aiheeseen myöhemmin. Suunnitelmissa on kuitenkin oikea lukukesä!

Mitkä olivat sinun lempikirjojasi toukokuussa?


lauantai 28. toukokuuta 2016

Vladimir Nabokov - Lolita

Keski-ikäinen Humbert Humbert rakastuu 12-vuotiaaseen Lolitaan eli Dolores Hazeen niin intohimoisesti, että on valmis menemään naimisiin tytön äidin kanssa vain päästäkseen lähelle Lolitaa. Kun Charlotte Haze yllättäen kuolee, Humbertista tulee Lolitan isäpuoli. Syyllisyyden ja halun riivaama Humbert pelkää paljastuvansa ja pakenee halki Yhdysvaltojen mukanaan Lolita, josta on tullut Humbertin pakkomielle ja eroottisten unelmien kohde.

Lolita on hurja ja vaikuttava kertomus hyväksikäytöstä, rakkaudesta, omistushalusta ja pakkomielteen pelottavasta voimasta. Kertoja on Humbert itse, joka kertoo tarinansa vuosia myöhemmin, vankilassa oikeudenkäyntiä odottaessaan. Nabokovin taidokas ja runollinen kerronta kauhistuttaa ja lumoaa yhtä aikaa.



Lolita on klassikkoasemansa ja Kirjallisen sivistyksen projektini vuoksi roikkunut lukulistallani jo pienen ikuisuuden. Ostin kirjan Helsingin kirjamessuilta viime syksynä ja aloitin lukemisen maaliskuussa kirjoitusten keskellä. Silloin kirja jäi tauolle aikapulan vuoksi, ja luin myös muita kirjoja ennen Lolitan pariin palaamista. Torstaina kuitenkin päätin, että kirja on saatava loppuun tai se jää ikuisiksi ajoiksi roikkumaan keskeneräisenä. Perjantaina luin niin kahvilassa, kirjastossa kuin parvekkeellakin ja klassikkosivistykseni on taas yhtä kirjaa rikkaampi. 

Myönnän olleeni hieman peloissani ennen Lolitan aloittamista. Pelkäsin kirjan olevan hirvittävän ahdistava, mutta sain huomata olevani väärässä. Aihe, nuoren tytön hyväksikäyttö, on tottakai rankka, mutta Nabokov onnistuu kirjoittamaan aiheesta vangitsevan kiehtovasti. Lolita sekoittaakin lukijan pään varsin tehokkaasti.

Kertojana kirjassa toimii Humbert Humbert, keski-ikäinen mies, joka rakastuu 12-vuotiaaseen Dolores Hazeen, Lolitaan, ja Lolita on hänen vankilassa kirjoittamansa selonteko tapahtumista. Voisi kuvitella, että Lolita olisi inhottavaa luettavaa ja Humbert Humbert yksinomaan vastenmielinen, mutta tilanne on lähes päinvastainen. Nabokov on onnistunut luomaan Humbertista kiehtovan, jopa karismaattisen, kertojan, jota ei voi yksinomaan vihata. Jollain tasolla sitä ei voi olla olematta hänen puolellaan, vaikka takaraivossa tottakai jyskyttää ajatus siitä, kuinka väärin kaikki on.

Nabokovin kerronta on myöskin aivan oma lukunsa. Kieli on runollista ja tarkkaa ja vaatii keskittymistä, eikä kyseessä ole tälläkään tasolla mikään helppo kirja. Välillä huomasin nopeasti lukiessani kadottavani punaisen langan, mutta siitä saanen syyttää vain itseäni. Nabokov tietää kuitenkin mitä tekee, ja Lolita on monella tasolla varsin nerokas. 

Odotukseni olivat rakentamieni mielikuvien ja kirjan klassikkoaseman vuoksi erittäin korkealla. Ehkäpä turhankin, sillä kirjan ahdistamattomuus yllätti, eikä teos ollut niin pysäyttävä lukukokemus kuin odotin. Myöskään parin kuukauden ajalle hajautunut lukeminen ei ollut se kaikista paras ratkaisu. (Onkohan koskaan...) Ehdottoman kiinnostava ja lukemisen arvoinen klassikko on kuitenkin kyseessä!


Arvosana: ♣♣♣

Teos: Lolita
Alkuperäisteos: Lolita
Kirjailija: Vladimir Nabokov
Kääntäjä: Eila Pennanen ja Juhani Janskari
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 1955, suomeksi ensimmäisen kerran 1959)
Sivuja: 384
Luettavaksi: omasta hyllystä 
Haasteet: Kirjallisen sivistyksen projekti 

perjantai 27. toukokuuta 2016

Marissa Meyer - Stars Above

Stars Above on novelli/lyhytromaanikokoelma The Lunar Chronicles -sarjan maailmasta.

The universe of the Lunar Chronicles holds stories — and secrets — that are wondrous, vicious, and romantic. How did Cinder first arrive in New Beijing? How did the brooding soldier Wolf transform from young man to killer? When did Princess Winter and the palace guard Jacin realize their destinies?

With nine stories — five of which have never before have never been published — and a special bonus exerpt from Marissa Meyers upcoming novel, Heartless, about the Queen of Hearts from Alice in Wonderland, Stars Above, is essential for fans of the bestselling and beloved Lunar Chronicles. 

The Lunar Chronicles -sarja on ehdottomasti ollut parin viime vuoden lempilukemistoani. Aloitin sarjan parissa keväällä 2014 ja sarja sai päätöksensä viime vuoden marraskuussa. Winterin jälkeen olin jo valmis sanomaan sarjalle hyvästit, mutta kun sain kuulla Stars Above -kokoelmasta, kiinnostukseni heräsi. Onneksi kirjastosta löytyi!

Stars Above sisältää yhdeksän tarinaa sarjan maailmasta. Suurin osa sijoittuu suoraan sarjan hahmojen elämään ja taustoittaa tai antaa lisätietoa sarjan tapahtumista. The Little Android taas on Pienen merenneidon uudelleenkerronta sarjan maailmassa ja Something Old, Something New eräänlainen epilogi sarjan viimeiselle osalle.

Stars Aboven kaltaiset kokoelmateokset tuntuvat olevan nyt muodissa. Itse en suoraan sanottuna niistä yleensä kauheasti perusta. Minusta kaikkea ei tarvitse kertoa lukijalle, eikä joka ikistä kohtausta näyttää suoraan, varsinkaan vain toisen henkilön näkökulmasta. Jos en siis olisi tiennyt, että kirja sisältää Winterin jälkeiseen aikaan sijoittuvan novellin olisin varmaankin jättänyt tämän lukematta.

Kirjan lukemisen jälkeen pitäydyn mielipiteessäni, vaikka Stars Above yllättikin myös positiivisesti. Yksikään tarinoista ei ollut tylsä, mutta suurin osa oli mielestäni melko turhia. Kirja ei oikein paljasta monestakaan asiasta mitään uutta, vaan suurimman osan lukija tietää jo varsinaisen sarjan perusteella. Kaikki novellit ovat kuitenkin miellyttävää luettavaa.

Something Old, Something New kuitenkin lunasti odotukseni ja sen vuoksi Stars Above oli lukemisen arvoinen. Oli ihanaa päästä kurkistamaan mitä rakkaille hahmoille kuuluu Winterin jälkeen. Muuten kirja oli varsin keskinkertainen lukukokemus. The Lunar Chronicles -sarjan faneille suosittelen, mutta mistään kovinkaan olennaisesta ei jää paitsi, vaikka tämän jättäisikin lukematta.

Arvosana: ♣♣♣

Teos: Stars Above
Kirjailija: Marissa Meyer
Sarja: The Lunar Chronicles, #4.5
Kustantaja: Feiwel and Friends
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 369
Luettavaksi: kirjastolaina

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Lukio loppu ja bloggaaja on vapaa

Otsikko sen kertoo. Minulla alkoi eilen kesäloma.

Itse koulunkäyntihän loppui jo helmikuussa ja kirjoituksetkin maaliskuussa, joten sinänsä lukio on ollut ohi jo pidemmän aikaa. Pääsykokeet ovat kuitenkin estäneet rentoutumisen, ja vaikka en lakin puolesta jännittänytkään, jokin pieni ääni päässäni keksi aina yhdeltätoista illalla tapoja joilla olisin voinut sittenkin reputtaa kirjoitukset. Pääsykokeet sain kuitenkin eilen pakettiin ja jo maanantaina Ylioppilastutkintolautakunta lähetti viimein lopulliset tulokset ja sain varmistuksen siitä, etteivät kutsut turhaan olleet postissa ja lakki ostettuna. Minusta tulee siis 4.6. ylioppilas varsin komealla LEEEEM-rivillä. Jihuu!

Lukio on ollut vahvasti mukana melkein kaikkien blogivuosien ajan, joten on hassua ajatella sen elämänvaiheen olevan lopullisesti ohi. Blogin puolella ollaan valitettu koeviikosta, kärsitty pitkän matematiikan tuskaa, fiilistelty wanhoja ja ahdistuttu kirjoituksista. Ensi syksyn osoite ei ole vielä selvillä, mutta jos hyvin käy jatkan uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Jos käy huonosti (tai hyvin, kukapa tietää mitä vuoden aikana voi keksiä) edessä on välivuosi. Kesän vietän töissä, joten vapaana sitä voisi lähteä vaikka matkustelemaan. Pahin pääsykoeahdistuskin katosi maanantaina, kun törmäsin Helsingissä ystävääni (myöskin pääsykokeiden merkeissä kaupungissa) ja yhteinen lounas laittoi asioita perspektiviin. Elämää on myös koulujen ulkopuolella! (Itsestäänselvyys, mutta kun on ollut viimeiset 12 vuotta jossakin opinahjossa tuntuu oudolta.)

Lakin varmistuessa minut on kuitenkin vallannut pieni haikeus. Minulla oli lukiossa ihan mahtavat kolme vuotta. Tutustuin ihaniin ihmisiin, itkin ja stressasin, mutta myös nauroin, nautin, kahvittelin ja joka aamu minulla oli tuttu ja mukava paikka minne mennä. En vaihtaisi viimeistä kolmea vuotta mihinkään. Pieni Kirjaneito asteli aikoinaan lukion ovista sisään, ja vaikka en vielä kovin täysikasvuinen tai aikuinen koe olevani, olen silti kasvanut lukiossa paljon. Abivuosi oli elämäni raskain vuosi, mutta myös ihan mahtavaa aikaa. Teinkin pienen listan tuleville abeille ja lukiolaisille, muistakaa nämä.

Yksi kurssi ei ole maailmanloppu.
Joskus riittää se, että pääsee läpi.
Säästä rahaa abivuotta varten. (Abiristeily maksaa, penkkarit maksaa, kaikki hauska maksaa.)
Ota kaikki irti koeviikosta: koulua on yleensä vähemmän. Mene esim. kahville kaverin kanssa. Parasta ja suositeltavaa heti kokeen jälkeen.
Ole siellä kahvilla neljä tuntia, naura liian lujaa ja pui läpi kaikki mahdollinen.
Lainaa/osta kirjat mahdollisuuksien mukaan tutuilta ja kavereilta.
Lukiosta selviää hengissä: tyhmempikin kuin sinä on sen varmasti tehnyt.
Ota kirjoituksiin villasukat.
Stressaamatta lukiota on vaikea käydä, mutta ole itsellesi armollinen.
Opettele silti tekemään töitä.
Vastaavasti opettele jättämään asioita tekemättä. Priorisoi.
Tuhahtele ykkösellä ärsyyntyneille abeille, jotka eivät paljoa hymyile ja tajua abina olevasi samanlainen.
Älä jätä kaikkea koeviikolle, mutta kun niin käy, naura ja kärsi.
Arvosta hyviä opettajia, vasta kurssien päätyttyä sitä tajuaa kuinka paljon heistä on apua.
Jos et välttämättä halua, älä lähde haastamaan sitä 12 laudaturia kirjoittanutta. 4-6 ainetta on ihan hyvä määrä.
Laske ja tarkista kurssisi aina kun käsketään eli joka välissä. Eipähän tarvitse ahdistua tuleeko 75 täyteen.
Ota lukiosta kaikki irti ja muista keskittyä muuhunkin kuin kouluun. Nauti etenkin kavereiden seurasta, kolme vuotta on yllättävän lyhyt aika. 

Ylioppilas kiittää ja kuittaa. Ruhtinaallisen viikon ehdin lomailla ennen töitä. Loppuun vielä kuva ensimmäisestä lomapäivästäni. Palkitsin itseni kevään raadannasta ja ostin kaikki Harry Potterit englanniksi. Myyjän ilme oli ihan näkemisen arvoinen kun marssin kasan kanssa kassalle...


Ihanaa alkavaa kesää kaikille! Nauttikaa lämmöstä, loma ei ole onneksi kaukana.

P.S. Vasemmasta laidasta löytyy nyt linkki Instagram-tililleni, jos elämäni seuraaminen kiinnostaa. 

perjantai 20. toukokuuta 2016

Sieluni hymyt -haaste

Pearl Clover Iltatähden syttyessä -blogista haastoi minut maaliskussa Sieluni hymyt -haasteeseen. Haaste on pitkään lojunut tekemättömänä, joten eiköhän korjata tilanne. Näin pahimman pääsykoetuskan ja epätoivon hetkillä ("En tuu ikinä pääsemään yhtään mihinkään!") on hyvä kääntää ajatukset kivojen asioiden pariin.

"Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde mukaan jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen." 

1. Musiikki
2. Soittaminen
3. Nauraminen
4. Jäätelö
5. Lähestyvä kesä
6. Lämpimän asfaltin tuoksu
7. Kalalokkien äänet
8. Meren tuoksu
9. Äidin halaus
10. Kirjojen tuoksu
11. Tuntemattoman vastaantulijan hymy
12. Kesätyöt
13. Frendit (tv-sarja)
14. Rakkaat ystävät lähellä ja kaukana
15. Salsa Tequila
16. Junamatkustus
17. Kirja-alet
18. Uudet pokkaripainokset klassikoista
19. Carry On
20. Hyvä ruoka
21. Spotify-soittolista vuodelta 2014
22. Fanfiction
23. Hetket kun kuuntelemme isän kanssa autossa Radio Classicia ja arvuuttelemme kappaleiden tyylikausia
24. Neljän tunnin kahvihetket kavereiden kanssa
25. Pyöräily
26. Kun Suomi voittaa jääkiekossa
27. Puhtaat lakanat
28. Sekopäinen naurukohtaus siskon kanssa
29. Palkkapäivä
30. Se kun ei tarvitse herätä herätyskellon ääneen
31. Hamilton

Listaa olisi voinut jatkaa pidemmällekin, mutta johonkin täytyy lopettaa.

Haastan seuraavat blogit ja bloggaajat:

Linnea / kujerruksia
Anna J. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
Maria Kinnunen / Mustetta paperilla

tiistai 17. toukokuuta 2016

Oman hyllyn lukemattomat (Top 10)

Viime aikoina useammassakin kirjablogissa on tehty postauksia, joissa esitellään oman hyllyn lukemattomista ne, joiden pariin pääsemistä odottaa eniten. Itse muistan kirjoittaneeni idean ylös luettuani Katrin (Pieni kirjasto) bloggauksen. 

Pikaisen laskutoimituksen jälkeen hyllystäni löytyy 48 lukematonta. (Luku saattaa vähän heittää suuntaan tai toiseen.) Missään mahdottomissa lukemissa ei siis olla, mutta lukemattomia on kuitenkin kertynyt melkoisesti. Top 10 ei siis ollut mikään helpoin valinta, mutta fiilispohjalta päädyin seuraavaan listaan. Kirjat eivät ole keskenään paremmuusjärjestyksessä.


Sofi Oksanen: Puhdistus
Hävettää myöntää, että tämä on edelleenkin lukematta. Olen aloittanut syksyllä, mutta jokin muu kirja kiilasi silloin edelle.

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
Toinen hävettävä tunnustus: en ole lukenut yhtään Steinbeckia ja Hiiriä ja ihmisiä on ainoa omassa hyllyssäni. Teos sovitettiin koulussani myös teatteridiplominäytelmäksi ja toteutus oli niin hieno, että kiinnostus kirjaa kohtaan heräsi toden teolla.

Virginia Woolf: A Room of One's Own
Woolfiakaan en ole lukenut. A Room of One's Own taisi tulla esiin jossain pääsykoekirjassa ja kuulosti sen perusteella mielenkiintoiselta. (Pääsykoekirjoista on siis jotain hyötyäkin...)

Elizabeth Gaskell: North and South
Haluan nähdä tästä tehdyn kehutun minisarjan. Jossain tätä luonnehdittiin myös seuraavasti: Ylpeys ja ennakkoluulo + teollinen vallanumous.

Ruta Sepetys: Salt to the Sea
Sepetyksen Harmaata valoa oli aikoinaan upea lukukokemus, ja tästä hänen uusimmasta romaanistaan olen kuullut vain hyvää.

Nathan Filer: Shock of the Fall
Kansi on kaunis ja teos on odottanut hyllysää vuoroaan aivan liian kauan. Tätäkin olen aloittanut.

Donna Tartt: Tikli
Tarttin Jumalat juhlivat öisin teki jokunen vuosi sitten vaikutuksen, ja haluan palata kirjailijan pariin. Ainoa syy, miksi tämä on vielä lukematta, on se, kuinka pelottavan paksu teos onkaan kyseessä...

Kate Morton: Hylätty puutarha
Morton kiinnostaa kirjailijana, ja Hylätty puutarha taisi tarttua mukaan Suomalaisen kirjakaupan pokkaritarjouksesta.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Ostin Neljäntienristeyksen itselleni palkinnoksi kirjoitusten selättämisestä. Ensimmäiset lauseet olivat niin vangitsevat, että olen halunnut lukea kirjan siitä saakka kun sen ostin, mutten ole vielä saanut aikaiseksi.

Oscar Wilde: Naamioiden totuus ja muita esseitä
Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, ja Wilde yksi lempikirjailijoistani. En ole kuitenkaan lukenut Wildea pitkään aikaan, mikä on suuri vääryys.

Minkä omasta hyllystäsi löytyvän kirjan sinä haluaisit lukea?

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Elina Pitkäkangas - Kuura

Kuura, #1

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä – etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?


Elina Pitkäkankaan Kuura oli minulle kevään odotetuimpia uutuuksia. Uutta kotimaista fantasiaa ja mielettömän hieno kansi – toimii ainakin minun kohdallani. Ostin kirjan itselleni taktisesti (ilmaiskirjoja ajatellen) Kirjan ja ruusun päivänä, enkä malttanut odottaa lukemista kauaa. Bloggaus tulee (jälleen) muutaman viikon myöhässä, mutta luin Kuuran vappuviikonloppuna, ja se oli matkalukemisenani kun menin vapuksi Helsinkiin. 

Varmasti yksi suurimmista syistä, miksi olen fantasian ystävä, on se, että rakastan lukea uusista ja erilaisista maailmoista. En koskaan kyllästy ottaamaan selvää siitä, mitä kirjailija on tällä kertaa keksinyt, ja jos maailma on mielestäni uskottava ja toteutettu hyvin, se on usein lempiasioitani kyseisessä teoksessa. Näin oli Kuuran kanssa. Hukat istuvat mainiosti Suomen maisemiin (vaikkakin niitä on kirjassa kaikkialla maailmassa), muurein suojattu Kuurankero (ihana nimi) on kiehtova ympäristö ja jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavissa osissa vielä selviäkään. 

Kirjan eniten mielipiteitä jakava asia tuntuu olevan päähenkilö Inka. Inka ei ole perinteinen nuortenkirjallisuuden sankaritar, vaan huomattavasti itsekkäämpi ja kovasydämisempi. Pikkuveljensä vuoksi Inka on valmis tekemään kirjaimellisesti mitä vain, eikä pelkää sivussa jyrätä muita. Jossakin arviossa Inkaa verrattiin Scarlett O'Haraan, eikä syyttä. Kuten Scarlettista, myös Inkasta on mahdotonta vilpittömästi pitää, mutta häntä täytyy kuitenkin jollain tasolla ihailla. Aika ajoin Inka käytöksineen otti minua pahasti päähän, mutta kenties se oli tarkoituskin.

Kirjan toinen kertojahenkilö, Aaron, sen sijaan on perinteisempää nuortenkirjallisuuden hahmokaartia. Myös Aaronin ja Matleenan välille leimahtava romanssi on hyvin tyypillinen (nuortenkirjallisuudessa, ei oikeasti) kahdessa viikossa leimahtava ikuinen rakkaus. Jos kirjasta poistaisi Inkan, jäljelle jäisikin mielestäni hyvin perinteinen nuortenkirja. Niin ärsyttävä kuin Inka usein onkin, hän tuo kirjaan mukavasti uusia tuulia.

Kuura on kirjoitettu erittäin vetävästi ja kirjaa on vaikea laskea käsistään. Vietin kirjan seurassa viihtyisän junamatkan Helsinkiin ja tuntui kuin epämääräinen lukujumi olisi kadonnut. (Se tosin palasi heti kirjan lukemisen jälkeen...) Myös kirjan loppu yllätti. Pidin kuitenkin siitä, kuinka kirja ei jäänyt ärsyttävästi kesken, vaan loppu oli eheä. Seuraaville osille on ehdottomasti tilaa, mutta tavallaan kirja toimii myös itsenäisesti.

Täysin en kuitenkaan Kuurasta lumoutunut. Se vei mukanaan ja viihdytti koko rahan edestä, mutta ei ollut kohdallani napakymppi. Vaikka kirjassa on osittain hyvin paljon perinteisestä nuorille suunnatusta paranormaalista romantiikasta poikkeavia piirteitä, joiltain osin se tuntuu kliseiseltä. Jatko-osat (kirja aloittaa trilogian) ovat kuitenkin ehdottomasti lukulistalla.

Arvosana: ♣♣♣½ 

Teos: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sarja: Kuura, #1
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 355
Luettavaksi: omasta hyllystä

torstai 12. toukokuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions

Sain haasteen Lähettäkää minulle kirjoja -blogin Timolta jo aikoja sitten, mutta kiireet sekä luku- ja bloggausjumit ovat lykänneet vastailua tänne saakka. Nyt kuitenkin pannaan töpinäksi!

Haasteen säännöt (suoraan Timolta kopioituna):

1. Linkkaa haasteen antajan blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.



1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et. 

Täysin en vielä voi tyrmätä, koska kirja on kesken, mutta Haruki Murakamin Norwegian Wood. Aloitin kirjan helmikuussa 2015 ja viimeksi olen sivuakaan kääntänyt saman vuoden maaliskuussa. En haluaisi luovuttaa, mutta kun kirja on ollut kesken yli vuoden, alkaa tuntua vähän epätoivoiselta. Norwegian Wood ei vain tunnu olevan minun kirjani, se lähinnä ärsyttää ja tunnelma masentaa.


2. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Ally Condien Tarkoitettu-trilogia. Lukemisesta on toki jo monta vuotta, mutta silloin muistan pitäneeni trilogiasta kovasti. Nyt olen lukenut omaperäisempiäkin nuortendystopioita, mutta muutama vuosi sitten trilogia oli napakymppi.


3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut.

Laura Gallego Garcian Idhunin kronikoiden Victoria/Jack/Christian -kolmiodraama. HUOM! JUONIPALJASTUKSIA LUVASSA! Kirjoitin pienellä fontilla loppuun, mutta varoituksen sana. Luin kolme ilmestynyttä osaa ennen blogiaikoja, ja vaikka aluksi olin täysin sarjan lumoissa, myöhemmin alkoi pänniä ja pahasti. Sarjasta pitäisi kai vielä ilmestyä ainakin yksi osa, mutta koska kaiken olisi mielestäni voinut päättää kolmanteen osaan, en jaksa kiinnostua. Kirjan sankaritar teki juuri sen ratkaisun, jota lähes poikkeuksetta inhoan sydämeni pohjasta: valitsi molemmat. Ja se oli kummallekin sulholle ok.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Kauhu. Pidän pienestä jännityksestä, mutta harvemmin luen kirjoja pelkässä pelästymisen toivossa. Olen myös aika säikky, millä on varmaan osuutensa asiassa.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

John Greenin Paper Towns -teoksen Margo Roth Spiegelman. Ah niin salaperäinen ja ah niin ihastuttava. Rasittava sanon minä.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et. 

John Boyne. Olen lukenut häneltä kaksi teosta: Poika raidallisessa pyjamassa ja The Absolutist (suom. Kuudes mies). Kumpikaan kirjoista ei ollut varsinaisesti huono, mutta en kokenut sitä elämystä, minkä monet muut ovat kokeneet. John Boyne ei vain taida olla minulle. 

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Victoria Aveyardin Red Queen jatko-osineen. (Suomennos tulossa elokuussa.) Kirja vain vaikuttaa niin samantapaiselta kuin monet muut. 

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty sarja tai elokuva.

J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta. (Älkää murhatko minua, jooko.) Kirja on hyvä, sitä en kiistä, mutta minulle myös yksi kaikkien aikojen tuskallisimmista lukukokemuksista. En sanoisi, että elokuvat ovat parempia, mutta ne ovat nautittavampi kokemus allekirjoittaneelle.

Alkuun nämä kysymykset hirvittivät, mutta keksin onneksi tyydyttävän vastauksen kaikkiin kohtiin. Huh.

Haastan seuraavat blogit ja bloggaajat:

Nina Mari / Tarinoiden syvyydet 
Katri / Bookishteaparty
Stovryer / Storytime is over

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Alkuvuoden kirjaostoksia

Vuodenvaihteessa otin viime vuoden kirjaostokset laskettuani tavoitteekseni vähentää hankintojani. Olen onnistunut tavoitteessa vaihtelevasti, tammikuussa loistavasti, mutta siitä eteenpäin on ollut etupäässä alamäkeä. Jos pitäydyn samassa tahdissa tulen kuitenkin alittamaan viime vuoden hankintojen lukumäärän, mikä oli tavoitteeni. Seuravaaksi kuitenkin katsaus alkuvuoden kirjaostoksiin.

tammikuu
Marisha Pessl: Yönäytös

helmikuu
Khaled Hosseini: Leijapoika
Antti Holma: Järjestäjä
Kate Morton: Hylätty puutarha
Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut
Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa
Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

maaliskuu
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Riitta Mäkinen & Marja Engman: Naisten aika (lahja)
Juha Kuisma: Tupenrapinat: Idiomeja ajan uumenista (lahja)
Peter Hoeg: Susanin vaikutus (lahja)

huhtikuu
Cassandra Clare: Lady Midnight (The Dark Artifices, #1)
V.E. Schwab: A Gathering of Shadows (Shades of Magic, #2)
Jose Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri
Ruta Sepetys: Salt to the Sea
Elina Pitkäkangas: Kuura (Kuura, #1)
Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (Kirjan ja ruusun päivänä kaupanpäälisiksi)
Ronja Salmi & Jani Nurminen: Onks noloo? (Kirjan ja ruusun päivänä kaupanpäälisiksi)
Arthur Conan Doyle: A Study in Scarlet
Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani
Virginia Woolf: A Room of One's Own

 
Kovinkaan maltillisissa määrissä ei siis pysytty. Muutama lahjakirja (minulla oli maaliskuussa synttärit) ja Kirjan ja ruusun päivän ilmaiskirja joukkoon eksyi, mutta muuten tyhjeni kukkaro tai lahjakortin saldo. Tällä hetkellä kiellän itseäni ostamasta kirjoja ennen kuin pääsykoerumba on saatettu päätökseen (enää kaksi viikkoa!), mutta sen jälkeen palkitsen itseni. Kirjojen tilaamista saa myöskin odotella, sillä vaikka käteisvaroja löytyy, tilillä ei liikoja rahoja ole. Kesä ja palkkapäivät tulevat onneksi korjaamaan tilanteen.

Onko sinun kirjahyllyysi tullut uusia asukkaita alkuvuodesta?

tiistai 10. toukokuuta 2016

V.E. Schwab - A Gathering of Shadows

A Gathering of Shadows on toinen osa Shades of Magic -sarjassa, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia ensimmäisestä osasta, A Darker Shade of Magic.

Four months have passed since the shadow stone fell into Kell’s possession. Four months since his path crossed with Delilah Bard. Four months since Rhy was wounded and the Dane twins fell, and the stone was cast with Holland’s dying body through the rift, and into Black London.

In many ways, things have almost returned to normal, though Rhy is more sober, and Kell is now plagued by his guilt. Restless, and having given up smuggling, Kell is visited by dreams of ominous magical events, waking only to think of Lila, who disappeared from the docks like she always meant to do. As Red London finalizes preparations for the Element Games—an extravagant international competition of magic, meant to entertain and keep healthy the ties between neighboring countries—a certain pirate ship draws closer, carrying old friends back into port.

But while Red London is caught up in the pageantry and thrills of the Games, another London is coming back to life, and those who were thought to be forever gone have returned. After all, a shadow that was gone in the night reappears in the morning, and so it seems Black London has risen again—meaning that another London must fall.


Joulun aikaan luin viimein V.E. Schwabin kehutun Shades of Magic -sarjan avauksen, A Darker Shade of Magic. Olen nauttinut jokaisesta Schwabilta lukemastani teoksesta valtavasti, eikä A Darker Shade of Magic onneksi pettänyt odotuksiani. Se vei mennessään ja jäin innolla odottamaan toista osaa nimeltään A Gathering of Shadows. Abiristeilyn Tukholman reissulta löysin kirjan itselleni, enkä kauaa malttanut lukemista odotella. 

A Gathering of Shadows käynnistyy neljä kuukautta edellisen osan jälkeen. Kellin ja Rhyn elämät ovat nyt toisiinsa sidottuja ja vaikutukset eivät ole yksinomaan hyviä. Punaisessa Lontoossa valmistaudutaan kuitenkin Essen Tach -kilpailuun, jossa taitavimmat magiankäyttäjät ottavat mittaa toisistaan. Valmisteluiden keskelläkään Kell ei saa mielestään Lilaa, joka lähti neljä kuukautta sitten hyvästejä sanomatta.

Lila on tottunut pakenemaan koko elämänsä. Hän nauttii elämästään Alucard Emeryn laivalla, mutta Essen Tachin lähestyessä laiva kääntyy takaisin Lontoota kohti. Lilaa, jonka menneisyys on monilta osin epäselvä, magiakilpailu kiehtoo vastustamattomasti. 

Kun Kellin ja Lilan polut lähestyvät jälleen toisiaan, vaara vaanii heidän kannoillaan.

A Gathering of Shadows on erinomainen jatko-osa. Se tuo maailmaan paljon lisää, henkilöt tulevat kirjan kuluessa läheisemmiksi ja sarjan juoni muuttuu aina vain jännittävämmäksi. Kolmatta osaa saa kuitenkin vielä odotella. Valitettavasti, sillä tahtoisin sen näppeihini heti. 


Sarjan maailma lumosi minut jo ensimmäisessä osassa. Rinnakkaisten Lontoon kaupunkien konsepti on todella mielenkiintoinen ja pysyy sellaisena myös tässä osassa. A Gathering of Shadows syventyy kuitenkin enemmän Punaisen Lontoon maailmaan, Kellin kotiin. Kirjan ehdottomasti kiinnostavin osa on mielestäni Essen Tach, eikä magiakilpailu todellakaan pettänyt odotuksiani. 

A Gathering of Shadows onkin minusta monelta osin koukuttavampi ja kiinnostavampi kuin ensimmäinen osa. Henkilöiden ollessa tuttuja heihin samaistuu vahvemmin. Odotin myös innolla Lilan ja Kellin tapaamista pitkän ajan jälkeen, ja jännitys pysyy odotettaessa hyvin yllä. Kirja jättää mukavasti tilaa myös lukijan omille arvailuille ja aavistukselle. Osa omistani osui oikeaan, mutta muutama teoriani jäi odottamaan vahvistusta tulevissa osissa.

Shades of Magic on ehdottomasti suosikkejani parhaillaan kesken olevista fantasiasarjoista. Schwab on luonut kiehtovan maailman, enkä malttaisi odottaa seuraavaa osaa. Kolmas ja oletettavasti viimeinen osa, A Conjuring of Light ilmestyy nykyisten tietojen mukaan helmikuussa 2017. Schwabilta on kuitenkin odotettavissa lisää pian, sillä hänen nuorille suunnattu romaaninsa This Savage Song ilmestyy heinäkuussa. Sitä odotellessa! 

Arvosana: ♣♣♣♣½ 

Teos: A Gathering of Shadows
Kirjailija: V.E. Schwab (Victoria Schwab)
Sarja: Shades of Magic, #2
Kustantaja: Titan Books
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 508
Luettavaksi: omasta hyllystä

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Huhtikuun kooste

Huhtikuu oli ja meni ja kooste saapuu (jälleen) muutaman päivän myöhässä. Vappuhulinoiden keskellä en aluksi edes tajunnut, että vaihtunut kuukausi vaatii kuukauden koosteen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Huhtikuu sujui sekalaisissa merkeissä. Ylioppilaskirjoitukset sain maaliskuussa viimein alta pois, joten lukio on nyt mennyttä elämää. Tein yhteishaun, tilasin pääsykoekirjoja ja vietin muutaman päivän myöhäisellä abiristeilyllä Tukholmaan. Pääsykoelukeminen tuntui aluksi mahdottoman raskaalta ja on sitä usein vieläkin. Alle kuukauden päästä ruljanssi on kuitenkin ohi ja muutamaan kuukauteen ei tarvitse opiskella, pääsi sitten yliopistoon tai ei. Viime päivien sää onkin tuonut mukanaan kesäloman kaipuun. Odotan jo innolla sitä, kun ei ole velvollisuuksia töiden ohella. Pankkitilikin pääsisi parempaan kuntoon ja voisin pitkästä aikaa tilailla kirjoja.

huhtikuun luetut:

Cassandra Clare: Lady Midnight (The Dark Artifices, #1)
V.E Schwab: A Gathering of Shadows (Shades of Magic, #2)
Salmi Ronja & Nurminen Jami: Onks noloo?
Elina Pitkäkangas: Kuura (Kuura, #1)

Yhteensä: 4 kirjaa / 1620 sivua

-Kaikki kirjat omasta hyllystä
-kaksi suomeksi/kaksi englanniksi
-kaksi kotimaista

Huhtikuu ei ollut paras mahdollinen lukukuukausi, mutta sentään edistystä maaliskuun pyöreään nollasaldoon. Aloitin kuukauteni vuoden odotetuimmilla uutuuksilla. Cassandra Claren Lady Midnight oli erittäin vahva sarjan aloitus ja V.E Schwabin A Gathering of Shadows erinomainen jatko-osa Shades of Magic -sarjassa. Onks noloo? oli tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän erikoisteos ja hauskaa luettavaa. Kuukauteni lopetin niin ikään odotetulla uutuudella, Elina Pitkäkankaan Kuuralla. Kansi on kauneimpia vähään aikaan näkemiäni ja myös kirja koukutti.

Kokonaisuudessaan huhtikuu oli ihan mukava lukukuukausi. Enemmänkin olisin varmasti ehtinyt lukea, mutta ne kirjat, joiden pariin pääsin olivat hyviä. Toukokuussa lukeminen tulee varmaankin jälleen toisella sijalla pääsykoelukemisen lomassa, mutta loppukuusta pitäisi löytyä viimein aikaa pelkälle rentoutumiselle ja kirjoille. Sitä odotellessa!

Mitkä olivat teidän lempikirjojanne huhtikuussa?