sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Elina Pitkäkangas - Kuura

Kuura, #1

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä – etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?


Elina Pitkäkankaan Kuura oli minulle kevään odotetuimpia uutuuksia. Uutta kotimaista fantasiaa ja mielettömän hieno kansi – toimii ainakin minun kohdallani. Ostin kirjan itselleni taktisesti (ilmaiskirjoja ajatellen) Kirjan ja ruusun päivänä, enkä malttanut odottaa lukemista kauaa. Bloggaus tulee (jälleen) muutaman viikon myöhässä, mutta luin Kuuran vappuviikonloppuna, ja se oli matkalukemisenani kun menin vapuksi Helsinkiin. 

Varmasti yksi suurimmista syistä, miksi olen fantasian ystävä, on se, että rakastan lukea uusista ja erilaisista maailmoista. En koskaan kyllästy ottaamaan selvää siitä, mitä kirjailija on tällä kertaa keksinyt, ja jos maailma on mielestäni uskottava ja toteutettu hyvin, se on usein lempiasioitani kyseisessä teoksessa. Näin oli Kuuran kanssa. Hukat istuvat mainiosti Suomen maisemiin (vaikkakin niitä on kirjassa kaikkialla maailmassa), muurein suojattu Kuurankero (ihana nimi) on kiehtova ympäristö ja jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavissa osissa vielä selviäkään. 

Kirjan eniten mielipiteitä jakava asia tuntuu olevan päähenkilö Inka. Inka ei ole perinteinen nuortenkirjallisuuden sankaritar, vaan huomattavasti itsekkäämpi ja kovasydämisempi. Pikkuveljensä vuoksi Inka on valmis tekemään kirjaimellisesti mitä vain, eikä pelkää sivussa jyrätä muita. Jossakin arviossa Inkaa verrattiin Scarlett O'Haraan, eikä syyttä. Kuten Scarlettista, myös Inkasta on mahdotonta vilpittömästi pitää, mutta häntä täytyy kuitenkin jollain tasolla ihailla. Aika ajoin Inka käytöksineen otti minua pahasti päähän, mutta kenties se oli tarkoituskin.

Kirjan toinen kertojahenkilö, Aaron, sen sijaan on perinteisempää nuortenkirjallisuuden hahmokaartia. Myös Aaronin ja Matleenan välille leimahtava romanssi on hyvin tyypillinen (nuortenkirjallisuudessa, ei oikeasti) kahdessa viikossa leimahtava ikuinen rakkaus. Jos kirjasta poistaisi Inkan, jäljelle jäisikin mielestäni hyvin perinteinen nuortenkirja. Niin ärsyttävä kuin Inka usein onkin, hän tuo kirjaan mukavasti uusia tuulia.

Kuura on kirjoitettu erittäin vetävästi ja kirjaa on vaikea laskea käsistään. Vietin kirjan seurassa viihtyisän junamatkan Helsinkiin ja tuntui kuin epämääräinen lukujumi olisi kadonnut. (Se tosin palasi heti kirjan lukemisen jälkeen...) Myös kirjan loppu yllätti. Pidin kuitenkin siitä, kuinka kirja ei jäänyt ärsyttävästi kesken, vaan loppu oli eheä. Seuraaville osille on ehdottomasti tilaa, mutta tavallaan kirja toimii myös itsenäisesti.

Täysin en kuitenkaan Kuurasta lumoutunut. Se vei mukanaan ja viihdytti koko rahan edestä, mutta ei ollut kohdallani napakymppi. Vaikka kirjassa on osittain hyvin paljon perinteisestä nuorille suunnatusta paranormaalista romantiikasta poikkeavia piirteitä, joiltain osin se tuntuu kliseiseltä. Jatko-osat (kirja aloittaa trilogian) ovat kuitenkin ehdottomasti lukulistalla.

Arvosana: ♣♣♣½ 

Teos: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sarja: Kuura, #1
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 355
Luettavaksi: omasta hyllystä

6 kommenttia:

  1. Tässä on kyllä todella upea kansi! Tuo paranormaali romantiikka ei ole ihan se omin genreni, joten en välttämättä tähän kuitenkaan tartu. Tuli mieleen, että olisiko sinulla suositella kotimaisia fantasiakirjoja? Kudottujen kujien kaupunki nousi lemppareiden joukkoon, ja Surunhauras, lasinterävä odottaa hyllyssä vuoroaan, mutta muuten sivistyksessäni on kyllä iso aukko ;s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, nyt pistit pahan. Minäkin luen kotimaista kirjallisuutta aivan liian vähän!

      Äkkiseltään tulee mieleen J.S. Meresmaan Mifonki-sarja Annukka Salaman Faunoidit-trilogia. Salaman trilogia on romanssivetoisempi, mutta niin hulvatonta luettavaa, että kannattaa ehdottomasti tutustua.

      Kudottujen kujien kaupunki on minustakin ihana ja Enorantaan pitäisi tutustua.

      Poista
  2. Onpas tyylikäs kuva kirjan kannesta. Tausta sulautuu kannen häivytyksiin.

    Kuura on minulla juuri nyt kesken. Tavallaan pidän siitä, mutta en kuitenkaan saa siitä ihan kunnon otetta. Minusta jotenkin tuntuu, että minä en _lue_ kirjaa, vaan tarkkailen hieman ulkopuolisena, mitä kirjaan on kirjoittu. Tunne on hämärä, toivotavasti ymmärsit edes jotain.

    Kirja on mielenkiintoinen ja odotan, mihin se tämän lukuprosessin aikana kehittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Yritin kovasti ymmärtää ja ehkä tajusinkin. :D Joskus kirjaan on vaikea päästä kunnolla sisälle. Jään odottamaan, mitä kirjasta lopulta tykkäät.

      Poista
  3. Minustakin kansi on kaunis, smaoin kirjan nimi. Meinasin ostaa tämän Kirjan ja ruusun päivänä, mutta kauppaan se kuitenkin jäi. Ehkä vielä lainaan tämän kirjastosta, sillä tuo kirjan maailma susineen kiinnostaa. Kirjoittamasi perusteella Inkan hahmo vaikuttaa sellaiselta, että se tuo ihan kivasti särmää muuten aika perinteiseen henkilögalleriaan. Kudottujen kujien kaupunkin on todella ihana, Surunhauras, lasinterävä oli mielestäni "ihan hyvä", mutta ei mitenkään ihmeellinen. Iida Sammaliston Tähtimosaiikissa on muuten myös lukemisen arvoinen, kotimainen nuorten fantasiateos. Turtschaninoffin kirjat ovat myös hyviä (Arra ehkä suosikkini).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inka on ehdottomasti mielenkiintoinen hahmo ja Kuura tutustumisen arvoinen teos. Turtschaninoffilta olen lukenut Maresin, josta pidin kovasti. Sammaliston kirjaan voisin tutustua jos suinkin muistan.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)