lauantai 28. toukokuuta 2016

Vladimir Nabokov - Lolita

Keski-ikäinen Humbert Humbert rakastuu 12-vuotiaaseen Lolitaan eli Dolores Hazeen niin intohimoisesti, että on valmis menemään naimisiin tytön äidin kanssa vain päästäkseen lähelle Lolitaa. Kun Charlotte Haze yllättäen kuolee, Humbertista tulee Lolitan isäpuoli. Syyllisyyden ja halun riivaama Humbert pelkää paljastuvansa ja pakenee halki Yhdysvaltojen mukanaan Lolita, josta on tullut Humbertin pakkomielle ja eroottisten unelmien kohde.

Lolita on hurja ja vaikuttava kertomus hyväksikäytöstä, rakkaudesta, omistushalusta ja pakkomielteen pelottavasta voimasta. Kertoja on Humbert itse, joka kertoo tarinansa vuosia myöhemmin, vankilassa oikeudenkäyntiä odottaessaan. Nabokovin taidokas ja runollinen kerronta kauhistuttaa ja lumoaa yhtä aikaa.



Lolita on klassikkoasemansa ja Kirjallisen sivistyksen projektini vuoksi roikkunut lukulistallani jo pienen ikuisuuden. Ostin kirjan Helsingin kirjamessuilta viime syksynä ja aloitin lukemisen maaliskuussa kirjoitusten keskellä. Silloin kirja jäi tauolle aikapulan vuoksi, ja luin myös muita kirjoja ennen Lolitan pariin palaamista. Torstaina kuitenkin päätin, että kirja on saatava loppuun tai se jää ikuisiksi ajoiksi roikkumaan keskeneräisenä. Perjantaina luin niin kahvilassa, kirjastossa kuin parvekkeellakin ja klassikkosivistykseni on taas yhtä kirjaa rikkaampi. 

Myönnän olleeni hieman peloissani ennen Lolitan aloittamista. Pelkäsin kirjan olevan hirvittävän ahdistava, mutta sain huomata olevani väärässä. Aihe, nuoren tytön hyväksikäyttö, on tottakai rankka, mutta Nabokov onnistuu kirjoittamaan aiheesta vangitsevan kiehtovasti. Lolita sekoittaakin lukijan pään varsin tehokkaasti.

Kertojana kirjassa toimii Humbert Humbert, keski-ikäinen mies, joka rakastuu 12-vuotiaaseen Dolores Hazeen, Lolitaan, ja Lolita on hänen vankilassa kirjoittamansa selonteko tapahtumista. Voisi kuvitella, että Lolita olisi inhottavaa luettavaa ja Humbert Humbert yksinomaan vastenmielinen, mutta tilanne on lähes päinvastainen. Nabokov on onnistunut luomaan Humbertista kiehtovan, jopa karismaattisen, kertojan, jota ei voi yksinomaan vihata. Jollain tasolla sitä ei voi olla olematta hänen puolellaan, vaikka takaraivossa tottakai jyskyttää ajatus siitä, kuinka väärin kaikki on.

Nabokovin kerronta on myöskin aivan oma lukunsa. Kieli on runollista ja tarkkaa ja vaatii keskittymistä, eikä kyseessä ole tälläkään tasolla mikään helppo kirja. Välillä huomasin nopeasti lukiessani kadottavani punaisen langan, mutta siitä saanen syyttää vain itseäni. Nabokov tietää kuitenkin mitä tekee, ja Lolita on monella tasolla varsin nerokas. 

Odotukseni olivat rakentamieni mielikuvien ja kirjan klassikkoaseman vuoksi erittäin korkealla. Ehkäpä turhankin, sillä kirjan ahdistamattomuus yllätti, eikä teos ollut niin pysäyttävä lukukokemus kuin odotin. Myöskään parin kuukauden ajalle hajautunut lukeminen ei ollut se kaikista paras ratkaisu. (Onkohan koskaan...) Ehdottoman kiinnostava ja lukemisen arvoinen klassikko on kuitenkin kyseessä!


Arvosana: ♣♣♣

Teos: Lolita
Alkuperäisteos: Lolita
Kirjailija: Vladimir Nabokov
Kääntäjä: Eila Pennanen ja Juhani Janskari
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 1955, suomeksi ensimmäisen kerran 1959)
Sivuja: 384
Luettavaksi: omasta hyllystä 
Haasteet: Kirjallisen sivistyksen projekti 

6 kommenttia:

  1. Lolita pitäisi kyllä itsekin lukea, tosin tuo tosi kieroutunut aihe on tähän mennessä pitänyt sitä vähän loitolla. Mutta mahtavaa, että pääset projektissasi eteenpäin! :) Mä en ihan noin kunnianhimoiseksi ole uskaltautunut, lähinnä jos vähän yrittäisi oman mielenkiinnon mukaan suunnata klassikoihinkin päin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en minäkään mitenkään kauhean nopeassa tahdissa etene. Tuskinpa pääsen koskaan loppuun. :D

      Lolitaa suosittelen!

      Poista
  2. Olipas hauska lukea arviosi tästä. Itselläni kirja on pölyyntynyt hyllyssä ties kuinka kauan, mutta nyt olen ihan tosissani sitä mieltä, että lukisin sen tänä kesänä! Vähän vähemmän hömppää, vähän enemmän näitä "isoja teoksia" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, toivottavasti pääset kirjan kimppuun pian ja pidät lukemastasi. :) Itselläni on vähän samansuuntaisia tavotteita kesäksi.

      Poista
  3. Mukavaa, että joku muukin on lukenut tämän! :D Luin teoksen itse kolme vuotta sitten ja pidin kovasti. On erittäin hämäävää, kun kerronta on niin kauniisti kirjoitettua, kunnes sitten yhtäkkiä muistaa, mistä kirjassa on kyse. Pidin myös kovasti teoksen lukuisista viittauksista muuhun kirjallisuuteen, esimerkiksi Edgar Allan Poen Annabel Lee-runoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjallisuusviittauksiin en niinkään kiinnittänyt huomiota, mutta kirja todellakin sotkee ajatukset pahasti.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)