lauantai 18. kesäkuuta 2016

John Steinbeck - Hiiriä ja ihmisiä

George ja Lennie ovat elämän heittelemiä sekatyömiehiä, jotka vaeltavat työn toivossa karjatilalta toiselle. Työtä löytyy silloin tällöin, mutta hidas ja erilainen Lennie onnistuu aina sotkemaan asiat ja miehet joutuvat taas tien päälle. George kantaa raskasta vastuuta uskollisesta Lenniestä ja haaveilee vapaammasta elämästä. Silti heidän suhdettaan leimaa lämmin ystävyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. George suojelee ja auttaa jättiläismäistä, lempeää Lennietä, joka rakastaa hiiriä ja muita pieniä eläimiä. Niitä Lennie aina hoivailee, mutta pienet otukset eivät selviä suurissa kourissa ja murhenäytelmä seuraa vääjäämättä toistaan. 

Neuvokas George ja yksinkertainen Lennie tavoittelevat työtä ja itsenäisyyttä vaelluksellaan halki Kalifornian. Kun miehet pääsevät Soledadin karjatilalle töihin, tuntuu hetken verran kuin unelmat voisivat toteutua. He voisivat päästä elämässä eteenpäin ja kenties hankkia oman pienen tilan, josta erityisesti Lennie haaveilee. Mutta Soledadin väki on omalla tavallaan yksinäistä ja onnetonta, ja Lennie ei osaa tulkita heidän käytöstään oikein. Tilanhoitajan poika Curley asettuu Lennietä vastaan, ja katastrofi on valmis, kun Curleyn turhamainen vaimo ei harkitse tekojaan. Georgen osa on kantaa ystävyyden raskas taakka loppuun saakka. 

Juuri kun kuvittelin päässeeni takaisin bloggausrytmiin tulin puolivahingossa pitäneeksi parin viikon tauon... Hiiriä ja ihmisiä luin jo toukokuun puolella, mutta bloggaus tulee, kuten turhan usein, myöhässä. Muistikuvat ovat jo hiukan hämärtyneet, joten luvassa on lyhyehkö tiivistelmä ajatuksistani.

Hiiriä ja ihmisiä on ollut lukulistallani jo kauan, mutta hyvin pitkään lähinnä ajatuksen tasolla. Steinbeck on kiinnostanut minua kirjailijana jo pidemmän aikaa, mutta tästä romaanista tiesin tuskin mitään. (Sama pätee edelleen muihin Steinbeckin teoksiin...) Tammikuussa lukiossani tehtiin kuitenkin teatteridiplomina näytelmäsovitus mistäpä muustakaan teoksesta kuin tästä. Näytelmäversio oli sen verran vaikuttava, että halusin ehdottomasti lukea myös kirjan, etenkin kun se löytyi omasta hyllystäkin.

Toukokuun lopulla ehdin lopulta kirjan pariin. Hiiriä ja ihmisiä on lyhyt teos ja sen lukaisee helposti muutamalta istumalta. Teos olikin kokonaisuutena nautittava lukukokemus ja sopii hyvin pikaisesti välipalakirjaksi. Mutta vaikka kirjasta pidinkin, ei se ollut minulle mikään mullistava lukukokemus. Kenties juonen tietäminen ennakolta hiukan häiritsi, vaikkakin kirja saattaisi muutenkin olla hivenen ennalta-arvattava.

Hiiriä ja ihmisiä on koskettava teos ja pieneen sivumäärään mahtuu paljon asiaa. Steinbeck kuvaa kahden miehen välistä ystävyyttä ja niitä, joille on elämässä jaettu huonommat kortit. Pidin lukemastani, mutta mitenkään huikaisevaksi lukukokemukseksi ei Hiiriä ja ihmisiä muodostunut.

Arvosana: ♣♣♣


Teos: Hiiriä ja ihmisiä
Alkuperäisteos: Of Mice and Men
Kirjailija: John Steinbeck
Kääntäjä: Jouko Linturi
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1963 (alkuperäisteos 1937)
Sivuja: 133
Luettavaksi: omasta hyllystä
Haasteet: Kirjallisen sivistyksen projekti  
 

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award


Harhauduin toukokuisen blogiheräämiseni jälkeen jälleen Netfixin (Pako!!) pariin ja kesäkuun alku on muutenkin ollut täynnä yhtä sun toista. Sinä aikana minulle on ehditty antaa Blogge Recognition Award niin monesta muusta ihanasta blogista, että olen suorastaan hämmentynyt. Kiitos Niina T., Nina Mari, Heidi P., rosales ja Maria Kinnunen. ♥ 

Säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggajille.
4. Mainitse ja lunkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi. 

Kirjaneidon tornihuone ehti täyttää huhtikuussa kolme vuotta, joten aloitin bloggaamisen ollessani yhdeksännellä luokalla. (Apua!) Ennen blogin perustamista luin paljon kirjablogeja ja myös ajatus omasta blogista alkoi houkutella. Kirjat ja lukeminen kun ovat aihe, josta minulla on paljon sanottavaa. Lopulta sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta eikä ajatus omasta kirjablogista onneksi jäänyt vain haaveeksi. Tällä tiellä ollaan yhä! 

Ohjeeksi aloitteleville bloggajille sanoisin seuraavaa: Kannattaa panostaa selkeään ulkoasuun ja hyvään kieleen, sillä se tekee blogista lukijan näkökulmasta helpommin lähestyttävän. Mestari ei tietenkään tarvitse olla ja kaikki tekevät virheitä. Kirjoita rohkeasti omalla tyylilläsi, blogissa ei tarvitse olla liian virallinen ellei itse halua. Kukaan ei ole seppä syntyessään – bloggaamisessa tulee paremmaksi ja itselle parhaan tavan blogata löytää kokeilemalla. Ei pidä myöskään unohtaa ihanaa kirjablogiyhteisöä. Päivittämällä tiuhaan ja kommentoimalla aktiivisesti muiden blogeja saa paitsi näkyvyyttä, myös uusia tuttuja.

Palkinto on kiertänyt jo monissa blogeissa, mutta lähteköön se vielä minulta seuraaviin osoitteisiin. Ihan kymmentä en saanut listattua, kun en äkkiseltään löytänyt montaakaan blogia, jossa palkinto ei olisi jo kiertänyt.

Storytime is over
Kasoittain kauniita sanoja
Vinopino kirjoja
Bookishteaparty
Cats, books & me 
Kirjaston kummitus 
Iltatähden syttyessä
Lasisipulissa