torstai 28. heinäkuuta 2016

Kate Morton - Hylätty puutarha

© Maija Välimäki
On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu.

Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä — ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.


Kate Morton on kirjailijana kiinnostanut minua jo pitkään ja jostain pokkarialesta päädyin lopulta nappaamaan mukaani hänen romaaninsa Hylätty puutarha. Kirja vaikutti ihanteelliselta kesälukemiselta, mutten kuitenkaan ottanut sitä mukaani mökille juhannukseksi. Onneksi isoäitini oli poiminut alelaarista samaisen kirjan, sillä saaristossa tuntui oikealta hetkeltä uppoutua pitkään sukusalaisuuksia kuhisevaan romaaniin.

Hylätty puutarha on mainiota kesälukemista. Sen pariin on ihanaa uppoutua täysin ja nauttia kiinnostavasta ja tragedian sävyttämästä salaisuuksien vyyhdistä, jota päähenkilö alkaa ratkoa. Teos  on juuri oikeassa määrin koskettava, viihdyttävä ja englantilainen kartanomiljöö lumoaa.

Kirjassa ehdottomasti kiehtovinta on juoni ja itse mysteeri. Itse nautin suunnattomasti hitaasti selviävästä salaisuuksien vyyhdistä. Hylätty puutarha liikkuu useassa ajassa ja mysteeri valottuu lukijalle paloittain. Jännite ei katoa missään vaiheessa ja lukijan omille arvailuille jätetään koko ajan mukavasti tilaa. Täysin ennalta-arvaamaton ei kirja kuitenkaan ollut, ja minun jo alusta asti rakentelema teoriani osoittautui oikeaksi. Morton hämää lukijaa kuitenkin varsin ansiokkaasti ja ehdin jo moneen otteeseen luulla olevani väärässä. (Myönnän hihkaisseeni ääneen riemusta tajutessani kuitenkin arvanneeni oikein.)

Nautin kovasti myös kirjan tunnelmasta. Salaperäisyytensä lisäksi teoksessa on surullinen pohjavire, joka omalta osaltaan pitää lukijan tarinassa kiinni. Sitä haluaa tietää totuuden, mutta joutuu samalla pelkäämään millainen se onkaan. Menneisyyden selvittämiseen liittyy myös tiettyä kohtalonomaisuutta – mitä tahansa selviääkin, sitä ei voi enää muuttaa. Historiassa liikkuvien hahmojen kohtalot on jo lyöty lukkoon.

Sivumäärästään huolimatta Hylätty puutarha ei ole hidaslukuinen, päinvastoin. Kirja tempaisee nopeasti mukaansa ja sivut kääntyvät vauhdikkaasti. Teos tarjoaa viihdettä koko rahan edestä ja sopii hyvin kevyemmäksi välipalaksikin. Pidin lukemastani sen verran paljon, että tämä ei varmasti jää viimeiseksi lukemakseni Mortonin teokseksi. (Suositelkaa ihmeessä suosikkejanne kirjailijan tuotannosta!)

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Hylätty puutarha
Alkuperäisteos: The Forgotten Garden
Kirjailija: Kate Morton
Kääntäjä: Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2008)
Sivuja: 670
Luettavaksi: omasta hyllystä

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Emma Donoghue - Huone

© Maija Välimäki
Poika, äiti ja koti yhdessä huoneessa.

Huone on riipaiseva kertomus viisivuotiaasta Jackista, joka asuu lukitussa huoneessa äitinsä kanssa. Jack ei tiedä, että Huone on vankila ja että hänen äitinsä on siellä vastoin tahtoaan. Jackille se on koti. Pienen pojan tarina vie mukanaan – vuoroin itkettää, vihastuttaa ja hymyilyttää. Järkyttävästä aiheestaan huolimatta kirja onnistuu olemaan toiveikas, hauska ja elämänmyönteinen.

Luin Huoneen jo yli kuukausi sitten, mutta olen jälleen pahasti jäljessä blogiarvioissa. Kyllä täältä vielä noustaan!

Huone ehti pyöriä pitkään mielessäni ennen kuin lopulta sain teoksen luettua. Pelkäsin etukäteen kirjan olevan hirvittävän ahdistava, enkä kenties siksi uskaltanut tarttua siihen. Kesäkuussa törmäsin kuitenkin halpaan pokkariin Lukulaarissa enkä voinut vastustaa kiusausta.

Onneksi päädyin nappaamaan kirjan mukaani. Huone osoittautui vangitsevaksi lukukokemukseksi – kirjaksi, jota on vaikea laskea käsistään. Taisin lukaista teoksen päivässä parilta istumalta, sillä en pystynyt lopettamaan lukemista. Viimeisen sivun käännettyäni olo olikin varsin tyhjä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, pelkäsin etukäteen kirjan olevan liiankin ahdistava. Näin ei onneksi kuitenkaan ollut asianlaita – vaikkei Huone mikään kevyt kirja olekaan. Nuoren naisen vangitsemisesta yhteen huoneeseen vuosikausiksi ei voi kirjoittaa iloista ja kepeää teosta, mutta Huone ei muodostunut yksinomaan ahdistavaksi lukukokemukseksi. Lapsinäkökulma tuo kirjaan paljon valoa, mutta sen viattomuus on toisaalta kauhistuttava kontrasti ja on aina mielenkiintoista lukea teos, missä lukija aika ajoin ymmärtää enemmän kuin kertoja.

Teokseen mahtuukin synkkyyden lisäksi myös paljon toivoa. Jackin äiti on onnistunut rakentamaan pojalleen elämän, kokonaisen maailman, yhteen huoneeseen. Lukiessani minut valtasikin moneen otteeseen suuri kunnioitus Jackin äitiä kohtaan, sillä hän on kasvattanut ihastuttavan pienen pojan kammottavissa olosuhteissa. Jackin ja äidin välinen rakkaus ja kiintymys nouseekin teoksessa keskiöön.

Kokonaisuurena Huone on välillä ahdistava, vangitseva, jännittävä ja pohjimmiltaan toiveikas teos, joka iski moneen otteeseen suoraan tunteisiin. Suosikkieni joukkoon Donoghuen romaani ei noussut, mutta suosittelen silti kirjaan tutustumista.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Huone
Alkuperäisteos: Room
Kirjailija: Emma Donoghue
Kääntäjä: Sari Karhulahti
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäisteos 2010)
Sivuja: 323
Luettavaksi: omasta hyllystä
 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kesäkuun kooste

Kesäkuu oli ja meni niin että hujahti! Toukokuussa mainiosti alkanut blogiherääminen lopahti, mutta aina voi yrittää uudelleen. Heinäkuusta tulee lukemisen ja bloggaamisen kuukausi. Lupaan (ainakin yrittää.)

Kesäkuussa:

-minusta tuli ylioppilas
-paiskin töitä
-mökkeilin ja vietin samalla somettoman juhannuksen
-luin vähemmän kuin oli tarkoitus
-vietin päivän Tallinnassa
-näin rakkaita ystäviä
-olin epämääräisen ahdistunut aika ajoin
-ostin kirjoja
-nautin kesästä satoi tai paistoi
-sain mahtavia uutisia (opiskelupaikka!!)

kesäkuun luetut

Huntley Fitzpatrick: My Life Next Door (bloggaus tulossa?)
Huntley Fitzpatrick: What I Thought Was True (bloggaus tulossa?)
Emma Donoghue: Huone
Kate Morton: Hylätty puutarha
J.K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets (Harry Potter, #2) (uusinta, linkki vanhaan bloggaukseen)

Yhteensä: 5 kirjaa /  1856

-Kaikki kirjat omasta hyllystä
-Ei kotimaisia teoksia
-Kolme englanniksi / kaksi suomeksi
-Ostettuja kirjoja 7

Aloitin kesäkuuni sopivan höttöisellä nuortenkirjallisuudella Huntley Fitzpatrickin teosten merkeissä. Etenkin Fitzpatrickin esikoisromaani My Life Next Door oli loistavaa kesälukemista ja luinkin sen aurinkoisena iltapäivänä parvekkeella istuskellessani. Emma Donoghuen Huoneen pelkäsin etukäteen olevan kauhean ahdistava, mutta näin ei onneksi ollut asian laita. Teos koukutti ja ahdistikin hiukan, mutta kaikesta jäi toiveikas fiilis. Juhannuslukemistoksi taas valikoitui Kate Mortonin Hylätty puutarha ja myös Morton vaikuttaa olevan mainiota kesälukemista. Kesäkuun viimeiseksi kirjaksi jäi iki-ihana Harry Potter. Luen nyt Pottereita ensimmäistä kertaa englanniksi ja kokemus on ollut hauska.

Tällä hetkellä kesken on pitkään lukulistalla keikkunut Dostojevskin Rikos ja rangaistus, jonka parissa edistyn hitaasti, mutta varmasti. Kevyempää luettavaa etsin jälleen Pottereiden parista, tällä kertaa kolmannesta osasta.

Perjantaina sain myös mahtavia uutisia: syksyllä minua odottaa kirjallisuustieteiden opiskelu Turun yliopistossa! Keväällä koettiin monia epätoivon hetkiä kun raadoin ensin ylioppilaskirjoitusten ja sitten pääsykokeiden eteen, mutta olipahan sen arvoista. En ole vieläkään oikein kunnolla tajunnut, että pitäisi löytää asunto Turusta ja muuttaa pois Tampereelta, missä olen asunut koko ikäni. Tulevaisuus yhtaikaa sekä innostaa että vähän pelottaa. Saa nähdä mitä on edessä, mutta mielenkiintoiset pari kuukautta on ainakin edessä.

Sukulaiskissa ja juhannuslukemisto. © Maija Välimäki

Ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!