torstai 28. heinäkuuta 2016

Kate Morton - Hylätty puutarha

© Maija Välimäki
On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu.

Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä — ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.


Kate Morton on kirjailijana kiinnostanut minua jo pitkään ja jostain pokkarialesta päädyin lopulta nappaamaan mukaani hänen romaaninsa Hylätty puutarha. Kirja vaikutti ihanteelliselta kesälukemiselta, mutten kuitenkaan ottanut sitä mukaani mökille juhannukseksi. Onneksi isoäitini oli poiminut alelaarista samaisen kirjan, sillä saaristossa tuntui oikealta hetkeltä uppoutua pitkään sukusalaisuuksia kuhisevaan romaaniin.

Hylätty puutarha on mainiota kesälukemista. Sen pariin on ihanaa uppoutua täysin ja nauttia kiinnostavasta ja tragedian sävyttämästä salaisuuksien vyyhdistä, jota päähenkilö alkaa ratkoa. Teos  on juuri oikeassa määrin koskettava, viihdyttävä ja englantilainen kartanomiljöö lumoaa.

Kirjassa ehdottomasti kiehtovinta on juoni ja itse mysteeri. Itse nautin suunnattomasti hitaasti selviävästä salaisuuksien vyyhdistä. Hylätty puutarha liikkuu useassa ajassa ja mysteeri valottuu lukijalle paloittain. Jännite ei katoa missään vaiheessa ja lukijan omille arvailuille jätetään koko ajan mukavasti tilaa. Täysin ennalta-arvaamaton ei kirja kuitenkaan ollut, ja minun jo alusta asti rakentelema teoriani osoittautui oikeaksi. Morton hämää lukijaa kuitenkin varsin ansiokkaasti ja ehdin jo moneen otteeseen luulla olevani väärässä. (Myönnän hihkaisseeni ääneen riemusta tajutessani kuitenkin arvanneeni oikein.)

Nautin kovasti myös kirjan tunnelmasta. Salaperäisyytensä lisäksi teoksessa on surullinen pohjavire, joka omalta osaltaan pitää lukijan tarinassa kiinni. Sitä haluaa tietää totuuden, mutta joutuu samalla pelkäämään millainen se onkaan. Menneisyyden selvittämiseen liittyy myös tiettyä kohtalonomaisuutta – mitä tahansa selviääkin, sitä ei voi enää muuttaa. Historiassa liikkuvien hahmojen kohtalot on jo lyöty lukkoon.

Sivumäärästään huolimatta Hylätty puutarha ei ole hidaslukuinen, päinvastoin. Kirja tempaisee nopeasti mukaansa ja sivut kääntyvät vauhdikkaasti. Teos tarjoaa viihdettä koko rahan edestä ja sopii hyvin kevyemmäksi välipalaksikin. Pidin lukemastani sen verran paljon, että tämä ei varmasti jää viimeiseksi lukemakseni Mortonin teokseksi. (Suositelkaa ihmeessä suosikkejanne kirjailijan tuotannosta!)

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Hylätty puutarha
Alkuperäisteos: The Forgotten Garden
Kirjailija: Kate Morton
Kääntäjä: Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2008)
Sivuja: 670
Luettavaksi: omasta hyllystä

2 kommenttia:

  1. Miulla on tuo kirja jururi lainassa kirjastosta :) En ole vaan vielä päässyt pitkälle kun työpäivän jälkeen ei aina oikein jaksa lukea. Mutta viikonlopuksi jään yksin kotiin,joten taidan viettää sen uppoutuneena Hylättyyn Puutarhaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät pian aikaa Hylätylle puutarhalle ja pidät lukemastasi. Työpäivän jälkeinen väsymys on varsin tuttua täälläkin.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)