torstai 3. marraskuuta 2016

J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne - Harry Potter and the Cursed Child

Harry Potter and the Cursed Child on jatko-osa Harry Potter -sarjalle, joten tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia alkuperäisestä sarjasta. Bloggaus sisältää myös pieniä JUONIPALJASTUKSIA Harry Potter and the Cursed Childista, joten lukeminen omalla vastuulla. 


Based on an original new story by J.K. Rowling, Jack Thorne and John Tiffany, a new play by Jack Thorne, Harry Potter and the Cursed Child is the eighth story in the Harry Potter series and the first official Harry Potter story to be presented on stage. The play will receive its world premiere in London’s West End on July 30, 2016.

It was always difficult being Harry Potter and it isn’t much easier now that he is an overworked employee of the Ministry of Magic, a husband and father of three school-age children.

While Harry grapples with a past that refuses to stay where it belongs, his youngest son Albus must struggle with the weight of a family legacy he never wanted. As past and present fuse ominously, both father and son learn the uncomfortable truth: sometimes, darkness comes from unexpected places.


Harry Potter and the Cursed Child (suom. Harry Potter ja kirottu lapsi. 8.11.2016, Tammi.) nostatti suuren kohun ja hälinän heti kun sen ilmestymisestä tiedotettiin. Kyseessähän on käsikirjoitus Lontoon Palace Theatre -teatterissa esitettävän samannimisestä näytelmästä, joka sai ensi-iltansa kesällä. Tarinan ovat kirjoittaneet yhteistyössä J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne, ja näytelmäksi tarinan on sovittanut Jack Thorne. Näytelmää en ole itse nähnyt, mutta sen vastaanotto on ollut hyvä. Kirjan lukeneiden keskuudessa mielipiteet vaihtelevat kuitenkin laidasta laitaan ja varsin ymmärrettävistä syistä. Itsekin luin kirjan heti elokuun alussa sen ilmestyttyä, mutta bloggaan vasta nyt – osittain ihan bloggaus- ja lukujumista johtuen, mutta yli kaksi kuukautta tuntuu myös tehneen tehtävänsä ja pystyn viimeinkin ottamaan teokseen tarpeeksi etäisyyttä kirjoittaakseni siitä jotakin järjellistä.

Harry Potter and the Cursed Child kertoo tarinan "yhdeksäntoista vuotta myöhemmin" sijoittuen aikaan Kuoleman varjelusten epilogista eteepäin. Tarinassa osansa saavat sekä seuraava sukupolvi että myös alkuperäiset päähenkilöt. Keskiössä on Albus Potterin ja Scorpius Malfoyn välinen ystävyys sekä Harryn ja Albuksen vaikea suhde.

Harry Potter on monelle niin tärkeä sarja, että on mahdotonta kirjoittaa jatkoa, joka miellyttäisi kaikkia. Viimeisen Harry Potterin ilmestymisestä on jo niin kauan, että sarja on elänyt fanien sydämissä ja varmasti jokaisella on jonkinlainen mielikuva siitä, mitä seuraavaksi kenties tapahtuisi. Lienee itsestäänselvyys, että Harry Potter and the Cursed Child ei voi mitenkään vastata kaikkiin odotuksiin. Itselleni suurimmaksi ongelmaksi kirjan kanssa nousikin juuri se, kuinka tietyt asiat eivät vastaneet mielikuviini sitten yhtään. 

Teosta myös markkinoidaan sarjan suorana jatkona, mikä ärsyttää ainakin minua. Rowlingilla on toki ollut osansa tarinan luomisessa, mutta näytelmä ei ole suoraan hänen kynästään. Itselleni Harry Potter and the Cursed Child ei ollut kahdeksas Harry Potter, eikä sellaista varmaan koskaan tulekaan. Minua ottaakin pattiin teoksen markkinointi etupäässä Rowlingin nimellä ja sarjan virallisena jatko-osana. Varsin paljon Harry Potter -fanfictionia lukeneena ja lukevana Harry Potter and the Cursed Child tuntui lähinnä yhdeltä sellaiselta ja uskaltaisin sanoa lukeneeni fanien kynästä parempaakin. Minun kohdallani Harry Potter -sarja loppuu edelleen Kuoleman varjeluksiin enkä halua pitää Harry Potter and the Cursed Childissa esitettyjä asioita virallisena jatkona.

Harry Potter -sarjan ongelmia (vaikka Harry Potter on ikuinen suosikkini, ei sekään nyt aivan täydellinen ole) on mielestäni turhan mustavalkoinen Rohkelikko-Luihuinen-vastakkainasettelu. Harry Potter and the Cursed Child kerääkin heti pisteitä lajittelemalla Albuksen Luihuiseen ja luomalla kauniin ystävyyden Albuksen ja Scorpius Malfoyn välille. Sen sijaan esimerkiksi Harry ei suhtautunut asiaan niin kuin olisin halunnut (ja mielestäni ristiriitaisesti Kuoleman varjelusten epilogia ajatellen) vaan siitä tehtiin aivan liian suuri numero. Osittain ristiriitainen suhtautumiseni johtuu varmasti siitä, että olisin iloisena lukenut 300 sivua perheonnesta ilman ainuttakaan myrskypilveä, mikä ei tietenkään olisi riittänyt näytelmään. Harryn ja Albuksen välinen suhde on vaikea, sillä vaikka he rakastavat toisiaan, on kummallakin vaikeuksia ilmaista itseään kunnolla. Käyn edelleen sisäistä kamppailua yrittäessäni hyväksyä sen faktan, että Harry ei ole teoksessa kovinkaan hyvä isä.

Myös juoni on mielestäni varsin heppoinen. Seikkailu rakentuu aikamatkustuksen ympärille, mikä on mielestäni koko Potter-sarjan heppoisimpia kohtia. Ajankääntäjillä leikkiminen tuo mukanaan myös muutamia mielestäni varsin idioottimaisia juonenkäänteitä ja lisäksi näytelmän pahikseen liittyvät tietyt seikat olivat mielestäni suoraan sanottuna varsin typeriä. Hahmoista taas esimerkiksi Ron ei pääse ollenkaan oikeuksiinsa vaan hänet on taannutettu pelkäksi vitsiniekaksi. Toki haasteensa kaikkeen tuo myös itse käsikirjoitusmuoto ja luultavasti moni asia toimii paremmin lavalla.

Tämän valitusvirren jälkeen muutama lohdutuksen sana, sillä oli teoksessa myös asioita, mistä vilpittömästi pidinkin. Dracon hahmo oli mielestäni erinomainen: hän paitsi tuntuu kehittyneen loogisesti nuoruusvuosistaan myös vastasi mielikuviani. Nautin myös kovasti siitä, miten Albuksen ja Scorpiuksen ystävyyden ja seikkailujen myötä lapsistaan huolissaan olevat Harry ja Draco olivat viimein samalla puolella. Lisäksi pidin kovasti Albuksesta ja Scorpiuksesta ja heidän ystävyydestään (jos ei nyt mennä siihen, että mielestäni olisi ollut myös potentiaalia enempäänkin). Etenkin alussa pääsee myös palaamaan siihen ihanaan tunteeseen, kun lukee uutta Harry Potteria.  

Harry Potter and the Cursed Child ilmestyy suomeksi aivan lähipäivinä ja toivoisin kovasti voivani olla mukana jännittämässä ja odottamassa. Teos on kuitenkin jo luettu ja valitettava totuus on se, etten voi sanoa pitäneeni erityisen paljon. Mitä enemmän sitä mietin, sitä enemmän se ärsyttää. Onneksi en paljoa odottanutkaan, sillä muuten edessä olisi ollut karvas pettymys.

Arvosana: ♣♣½

Teos: Harry Potter and the Cursed Child
Kirjailija: J.K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Sarja: (Harry Potter, #8)
Kustantaja: Little Brown UK
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 327
Luettavaksi: omasta hyllystä
  

10 kommenttia:

  1. Kiitos tästä, tämä selvitti omaakin lukukokemustani!

    VastaaPoista
  2. On ollut kiinnostavaa lukea ajatuksia näytelmästä, varsinkin kun odotan saavani Kapari-Jatan suomennoksen kirjastosta -jossain hamassa tulevaisuudessa. En silti oikein ymmärrä miksei Rowling itse olisi voinut jatkaa Harryn (tai hänen lastensa) tarinaa. Saahan mielensä muuttaa. Silloin ehkä olisi saavutettu se tunnelma, jota ihmiset ovat Cursed Childilta odottaneet ja ne älyttömiltäkin kuulostavat juonenkäänteet olisi voinut olla helpommin sulateltavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kapari-Jatan suomennos kiinnostaa minua uusien velhomaailman sanojen käännösten osalta, mutta saa nähdä jaksanko lukea... Olen täysin samaa mieltä siitä, että olisin varmasti sulattanut monia asioita paremmin jos olisi selvää, että ne olisivat olleet suoraan Rowlingin kynästä.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen arvio! Aika samanlaisia ajatuksia kirjasta kuin minullakin. Koukuttava tarina mutta en pysty ottamaan sitä ihan vakavasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :D Juuri vakavasti otettavuus tästä todellakin puuttui.

      Poista
  4. Minustakin aikamatkailu on kaikkein halvin tapa tehdä juonta, etenkin jos mikään ei muutu. No, tässä tosin muuttui Albuksen ja Harryn suhde, kun molemmat kasvavat teoksessa. Muutoin tykkäsin kyllä neljän tähden verran. Draco ♥ (en olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta se oli vaan niin hieno hahmo nyt).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Draco oli ehdottomasti teoksen parasta antia! Kiva, että sinä tykkäsit tästä! Itsekin olisin halunnut, mutta minkäs teet :D

      Poista
  5. Itselleni Harry Potterit ovat aina olleet rakkaita kirjoja, ja täytyy sanoa että koin pettymyksen Romwlingia kohtaan, kun hän on suostunut nimensä myymään tuollaisen kirjan kanteen.. Lopetin lukemisen suurinpiirtein siihen, kun kärrynoidan kädet kasvavat raatelukynsiksi pikajunan katolla (!) :D vähän kirjassa haiskahtaa kuuluisuuden ja rahanteon meininki. Samantasoista kirjaa ilman Rowlingin nimeä olisi tuskin julkaistukkaan. Mutta paasaus sikseen (herättää tunteita :') ) Oli mukava lukea arvostelusi, kiitokset muutenkin hyvästä blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eipä ollut kovin tasokas teos tämä :D Ihana kuulla, että blogista on ollut iloa!

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)