maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kiireestä, bloggaamisesta, elämästä ja onnellisuudesta

Blogi on ollut hiljainen jo lähes kolme kuukautta. Mietin, pitäisikö pistää Kirjaneidon tornihuone viralliselle tauolle tai lopettaa kokonaan, mutta en raaski tehdä kumpaakaan. Blogi on antanut minulle niin paljon: aivan ihania ystäviä, yhteisön jossa keskustella kirjallisuudesta ja fiilistellä lukemisen hienoutta ja jollain ehkä hiukan oudolla tavalla enemmän rohkeutta olla oma itseni. Välillä olen stressanut blogin takia, välillä istunut tuntikausia koneen ääressä säätämässä ulkoasua ja välillä taas uusi blogiteksti on lähestulkoon kirjoittanut itse itsensä. Kuljin blogin kanssa käsi kädessä koko lukioajan ja tämä on ollut se ihana oma juttu.

Keväällä loppui lukio ja kesällä sain tietää päässeeni Turun yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. Edessä oli muutto uuteen kaupunkiin, paljon uusia ihmisiä ja juttuja. Elämä on heittänyt sellaista kuperkeikkaa, että on ollut välillä vaikea tajuta mistään mitään. Olen viime aikoina miettinyt syksyä ihan hurjan paljon, sillä jo siitäkin tuntuu olevan ikuisuus. Muistan, kuinka joka paikkaan piti mennä Google Mapsin kanssa, kuinka en tuntenut vielä niitä ihmisiä joiden kanssa nyt kävelen kohti kotia aamuyön tunteina, kuinka ajattelin jättäväni sellon Tampereelle, kuinka opiskelijaravintolat olivat maailman sekavimpia, kuinka soitin kotiin useita kertoja viikossa ja kuinka olin ihan varma, etten ikinä tule tajuamaan mistään mitään. Ja kuinka sitten yhtäkkiä, ennen kuin huomasikaan, olin asettunut aloilleeni, tiesin edes osittain mitä tein ja elämästä tuli tuttua.

Nyt on mukavasti opintopisteitä ja enää muutama kurssi jäljellä, paiskin hommia kahdessa järjestöhallituksessa, joudun sopimaan kahvihetken naurettavan tarkkojen kellonaikojen puitteissa, palaan usein kotiin viiden jälkeen aamuyöllä, nauran paljon ja ahdistun saman verran, luen vähemmän kirjoja kuin pitkään aikaan (vaikka opiskelen kirjallisuutta), kuuntelen musiikkia usein liian lujalla, tanssin pöydällä ja en tiedä koska taas ehtisin käydä Tampereella.

Turku tuntuu joka päivä enemmän kodilta. Täällä olen kuplinut onnesta tavalla, jolla en ehkä koskaan aikaisemmin ole. Täällä olen uskaltanut olla sellainen, jollainen ehkä aikaisemmin en. Olen oppinut itsestäni ihan valtavasti. Olen mennyt ja tehnyt ja osallistunut, vaikka olisi jännittänyt. Täytin kaksikymmentä enkä kokenut minkäänlaista kriisiä aiheesta. Elämä tuntuu olevan yhtä aikaa hyvin hallussa ja levällään kaikkialle. Blogi on ollut ja tulee varmaan pysymäänkin hiljaisena. Elämässä tapahtuu ja tahdon mennä se edellä. Jännittäviä aikoja, hauskoja juttuja ja kivoja tyyppejä. Voihan onnellisuus.

Tärähtänyt kuva, mutta onnellisuustunnelmat.

Sunnuntai-illan sekalaisia ajatusraapaleita, jotka teki mieli kirjoittaa ylös jonnekin. Samalla todistan, että olen edelleen hengissä, vaikka blogi tuntuukin kituvan kuolemaansa.

20 kommenttia:

  1. Kuulostaa monilta muutoksilta ja kuitenkin niihin sopeutumiselta ja itsenäistymiseltä. :) Kiva kuulla sinusta kuitenkin aina välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! <3 Muutoksen tuulet ainakin puhaltavat, toivottavasti niihin liittyy myös mainitsemiasi asioita. :D

      Poista
  2. Hienoja muutoksia, etenkin siksi että olet onnellinen. Tsemppiä opintoihin <3

    VastaaPoista
  3. Mukavaa kuulla, että jo ensimmäisenä opskeluvuonna on tärpännyt. Mulla alkoi sujua Turku-elämä vasta toisena vuonna. :) Mutta sen jälkeen onkin ollut kiireistä. :D

    Kuulostaa kyllä hirveän tutulta, että ensiksi kaikkialle piti mennä kartan kanssa. Jossain vaiheessa turhautti, kun ei edes apteekkiin osannut mennä vaivatta. Kirjasto kyllä aina löytyi! ;)

    Toivottavasti et ihan kokonaan lopeta bloggausta, sillä blogisi on niin kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon itsekin yllättynyt siitä, miten ihan viimeisen kuukauden sisällä kaikki on heittänyt kuperkeikkaa ja tilanne on erilainen kuin ennen. :D Kiirettä todellakin pitää ja uskon hyvin, että samoin sinulla.

      Kirjastoon olen minäkin aina löytänyt! Samoin kirjakauppoihin... :D

      Voi kiitos! <3 Yritän blogata aina silloin tällöin.

      Poista
  4. Mukava kuulla sinusta! Toivotan sinulle jatkoonkin onnellisia hetkiä! Ja toivottavasti pidät blogisi auki, vaikka päivittäisitkin sitä harvoin. Ei se haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi. <3 Auki blogi varmasti pysyy, bloggausaktiivisuudesta en voi luvata mitään.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. En haluakaan! :D Täytyy vain katsoa mitä elämä tuo tullessaan, eiköhän Kirjaneidon tornihuone pysy vielä ainakin avoinna ja satunnaisia päivityksiä varmasti tulee.

      Poista
  6. Tuli tosi hyvä mieli, oot rakas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, rakkautta olet sinäkin. <3

      Poista
  7. Ihana postaus! Tuli oma nuoruus mieleen, itse hain Turun yliopistoon lukemaan kirjallisuutta, mutta en päässyt. Mutta Turussa opiskelin kuitenkin ja se on ihana kaupunki. Nauti nuoruudesta ja opiskeluajasta, ole onnellinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että bloggaus herätti vanhoja muistoja. <3 Nautin kaikesta täysin rinnoin!

      Poista
  8. Kirjoituksesi summaa paljon omia ajatuksiani. Viime vuosi on ollut hurja, paljon muutoksia, uusia stressinaiheita ja etenkin oman paikan löytämistä, onnellisuutta. Samasta elämäntilanteesta käsin voin sanoa, että nauti! Mene, tee ja kokeile, blogi on täällä sitten jos/kun sille on aikaa (huh, kuulostiko varmasti tarpeeksi tätimäiseltä? lieveneekö sävy yhtään jos kuvittelet mulle haalarit päälle ja valinnaisen juoman käteen :--D ). Toivottavasti törmätään vielä jossain yhteydessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä niin samanalaiset elämäntilanteet, että on helppo samaistua puolin ja toisin. :) Menen ja nautin tällä hetkellä kyllä täysillä, toivottavasti sinäkin! <3 (Lievenee, samanlaisesta tilanteesta voi meikäläisenkin löytää. :D) Yritetään ihmeessä nähdä jos tilaisuus tulee, olisi mukava turinoida näistä jutuista!

      Poista
  9. Ah, haikeus! Kirjallisuusopinnot Turussa <3 Minulla noista ajoista on yli 30 vuotta, mutta samastun :D

    Olisipa minulla ollut silloin blogi! (Ja matkapuhelin! Helsingissä asuneelle poikaystävälle piti lähettää postikortti, jos oli viikolla asiaa...). Älä jätä blogia, vaikket nyt ehdikään aina postailla. Sille on vielä käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa kuulla, että olet opiskellut täällä! Blogi (ja kännykkä :D) on kyllä kullanarvoinen, poistaa en varmasti aio. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan postailun suhteen.

      Poista
  10. Ihana kuulla että Turku on paljastunut mukavaksi kaupungiksi. Näin syntyjänsä turkulaisena on aina mukava kuulla, että täällä viihdytään. Lisää mukavia kuukausia sitten vain <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turku on kyllä tarjoillut parastaan! Kiitoksia, ihanaa kevättä myös sinne! <3

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)