sunnuntai 19. lokakuuta 2014

George Orwell - Vuonna 1984

Totuusministeriön virkamies Winston Smith elää totalitaristisessa valtiossa. Mystinen Isoveli valvoo kaikkialla: joka huoneistossa teleruutu lähettää puolueen propagandaa ja toisaalta tarkkailee kansalaisten liikkeitä, jopa heidän ajatuksiaan. Puolue on luonut myös uuskielen, jonka tarkoituksena on tehdä puolueen vastustaminen eli ajatusrikos mahdottomaksi. Romaanin päähenkilö Winston Smith väärentää työkseen historiaa mutta on samalla alkanut epäillä totalitaristista järjestelmää. Seuraukset ovat kohtalokkaat.

Vuonna 1984 oli yksi niistä kirjoista, jotka kasasin lukupinooni mökille. Luin siitä noin parikymmentä sivua yli kuukausi sitten, mutten saanut sen enempää aikaiseksi. Mökillä päätin viimein lukea tämän, sillä takakannen ja taustatietojen perusteella Vuonna 1984 kuulostaa aivan tajuttoman mielenkiintoiselta. (Lisäksi se löytyy listoilta.) Olin siis valmis huumaantumaan tästä ja korottamaan Orwellin samaan jumalten luokkaan, jossa Oscar Wilde jo astelee. Aivan niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Vuonna 1984 vaikuttava kirja olikin.

Vuonna 1984 on julkaistu 1949 ja sijoittuu nimensä mukaisesti vuoteen 1984. Kirja on hyytävä dystopia, joka ei onneksi sellaisenaan toteutunut. Vielä. On kirjassa nimittäin pelottavan osuviakin uhkakuvia. Jos oletkin etsimässä pirteää luettavaa, suosittelen jättämään tämän väliin. Vuonna 1984 jättää nimittäin jälkeensä hyvin lohduttoman ja toivottoman tunnelman, eikä sen jälkeen paljon hymyilytä. Jos sen sijaan haluat lukea pelottavan dystopian, tässä sinulle sellainen.

Vuonna 1984 maailma on jakautunut kolmeen supervaltaan, Oseaniaan, Itä-Aasiaan ja Euraasiaan. Kaikki ovat tasaväkisessä ja loputtomassa sodassa toisiaan vastaan. Vuonna 1984 seuraa Winston Smithiä, Oseanian kansalaista, joka väärentää työkseen historiaa totalitaristisen valtion mieltymysten mukaan. Kansalaisten elämä on lohdutonta, teleruutujen kautta valtio valvoo kansalaisten jokaista liikettä ja sylkee samalla jatkuvaa propagandaa. Valtion johtajaa, myyttistä Isoaveljeä palvotaan epäjumalana, eikä toisinajattelijoita suvaita. Ministeriön uumenissa taas kehitellään uuskieltä, jonka avulla on tarkoitus tehdä toisinajattelusta yksinkertaisesti mahdotonta. Kuinka on mahdollista tehdä "ajatusrikos" eli unelmoida jostain muusta, mitä puolue edustaa, kun kielessä ei ole esimerkiksi vapauden käsitettä? Kuinka ajatella, saatika puhua vallankumouksellisista aatteista, kun ei ole sanoja joilla ilmaista niitä? Winston Smith tietää jo alussa kuolevansa, mutta se ei estä häntä edes yrittämästä.

Vuonna 1984 on todella pelottava kirja. Orwellin visio tulevaisuudesta on hyytävä, ei pelkästään yksityiskohdiltaan, vaan myös toivottomuudellaan. Olen tottunut lukemaan kirjoja, joissa tilanteet saattavat vaikuttaa aika epätoivoisilta, mutta jotan pieniä toivonhippusia on jäljellä. On jotain, johon voi takertua ja yleensä lopulta käy hyvin. Maailma pelastuu ja minä voin huokaista helpotuksesta. Vuonna 1984 taas on jotain aivan muuta.

Kaikki taistelu on nimittäin tuhoon tuomittu. Valtio ja puolue ovat voittamattomia ja myös päähenkilö Winston Smith tietää sen. Kirjassa toistetaan useaan otteseen, kuinka kiinni jääminen on vain ajan kysymys. Aikansa voi kirjoittaa päiväkirjaa tai hautoa unelmia toisenlaisesta maailmasta, mutta lopulta siitä jää kiinni ja päätyy rakkausministeriön käsiin. (Ja rakkausministeriöhän on sitten jokseenkin päinvastaista mitä nimi antaa ymmärtää.) Eikä lohduttomuus pääty vielä siihenkään. Puolue kykenee tunkeutumaan kammottavalla tavalla ihmisen sisimpään, eikä Winston Smith ole kirjan lopussa entisensä enää millään tavalla.

Vuonna 1984 ei olekaan kirja, jonka voi lukea kevyin sydämin. Vaikka Orwellin visio tulevaisuudesta ei toteutunut, Vuonna 1984 on varoitus, jota ei kannata jättää huomiotta. Jossain asioissa kirja osuu nimittäin pelottavan lähelle, esimerkiksi teleruuduthan ovat totta Pohjois-Koreassa tälläkin hetkellä. Vuonna 1984 onkin kirja, jonka jälkeen huokaisee helpotuksesta, että me suomalaiset saamme elää maassa, jossa on jokaisella on oikeus ajatella niin kuin haluaa.

Tätä Orwellin tuotannon loppupään teosta ei turhaan pidetäkään hyvin merkittävänä ja vaikutusvaltaisena teoksena. Vaikka en kirjaa aivan täysillä rakastanutkaan (poliittisine termeineen se on aika raskasta sulateltavaa), olen erittäin iloinen, että tulin lukeneeksi sen. Vuonna 1984 on hieno ja vaikuttava kirja, joka jokaisen oikeasti tulisi lukea. Sillä tuohon dystopiaan ette halua päätyä elämään.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Vuonna 1984
Alkuperäisteos: Nineteen Eighty-Four
Kirjailija: George Orwell
Kääntäjä: Raija Mattila
Kustantaja: WSOY / BON
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 1949, ensimmäinen suomenkielinen painos 1950)
Sivuja: 370
Luettavaksi: kirjastolaina

P.S Kuten huomaatte, näistä lähipäivinä ilmestyvistä bloggauksista tulee luultavasti hiukan lyhyempiä kuin yleensä, sillä näitä on väsättävänä noin miljoona. (Tai siltä ainakin kaupunkiin palanneesta bloggajasta tuntuu...)

5 kommenttia:

  1. Minulla tämä odottelee hyllyssä vuoroaan loputtoman pitkällä lukulistalla. Kyllä niin tekisi mieli jo aloittaa lukeminen, mutta pitää suoriutua ensin näistä parista ikuisuusprojektista ja keskeneräisistä kirjoista ennen kuin enää nyt uusia voin aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta... Joskus tuntuu, että luettavia kirjoja on ihan liikaa :D Toivottavasti pääset tähän käsiksi joskus lähitulevaisuudessa.

      Poista
  2. Minä sain aikaiseksi lukea tämän vihdoin viime vuonna siksi, että tiesin Murakamin 1Q84:ssa olevan jotakin yhteyttä Orwellin klassikkoon. 1Q84:n olisi kyllä ihan hyvin voinut lukea ilman Orwellin lukemista, mutta olen tyytyväinen, että vihdoin luin 1984:n. Tämä oli todellakin ahdistava eikä kirja sisältänyt toivoa paremmasta. Monet dystopiat kuitenkin sisältävät sitäkin ja yleensä asia voi mennäkin parempaan suuntaan kirjan aikana, mutta tämä oli aika lohduton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tajusin tuon yhteyden kun näin Murakamin Hulluilla päivillä ja Orwell oli viimeaikoina ollut mielessä. 1Q84...1984. :D Murakamikin on houkutellut minua jo jonkin aikaa ja halusin lukea tämän ennen sitä. Ahdistava tämä todellakin on.

      Poista
  3. -lukija1
    Olen samaa mieltä, siitä että George Orwellin vuonna 1984 on hyytävää luettavaa ja teoksessa kansalaisten elämä on lohdutonta, sillä teleruutujen kautta valtio valvoo kansalaisten jokaista liikettä ja sylkee samalla jatkuvaa propagandaa.
    Samaistun myös kommenttiin Pohjois-Korean tämän hetkisestä tilanteesta, joka on hyvin samankaltainen, kuin tämän teoksen aihe.
    Mutta olen erimieltä siitä, että kirja loisi pelottavia uhkakuvia tai lohduttoman ja tovottoman tunnelman, lähinnä kirja vain muistuttaa mitä pahimmassa tapauksessa voisi käydä.

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)