sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Robert Galbraith - Silkkiäistoukka

Cormoran Strike, #2

Kun lontoolainen kirjailija Owen Quine katoaa, vaimo kutsuu paikalle yksityisetsivä Cormoran Striken. Tutkimuksissa käy pian selväksi, että miehen katoamiseen liittyy paljon enemmän kuin vaimo luulee.

Kirjailija on juuri saanut valmiiksi romaanin, jossa hän maalaa ilkeän muotokuvan lähes kaikista tuntemistaan ihmisistä. Kirjan julkaiseminen tuhoaisi monen elämän.

Kun Quine löytyy raa'asti murhattuna, Strikella on edessään kilpajuoksu aikaa vastaan. Kuka on tämä säälimätön murhaaja, jonka kaltaista Strike ei ole koskaan ennen kohdannut?


Sanotaan nyt heti alkuun selvennykseksi jos joku on onnistunut elämään pimennossa, että Robert Galbraith on salanimi, jonka takana on itse J.K. Rowling. Rowling kirjoitti Cormoran Strike -dekkarisarjan ensimmäisen osan, Käen kutsun, salanimellä välttääkseen kirjoittamiseen liittyvät valtavat paineet ja ennakko-odotukset, jotka ovat taatut kun puhutaan kaikkien rakastamien Harry Pottereiden kirjailijasta. Todellinen henkilöllisyys paljastui muutamassa kuukaudessa, mutta kirjat julkaistaan edelleen Galbraithin nimellä.

Havahduinkin kesällä siihen tosiseikkaan, että J.K Rowling, joka tulee ikuisesti olemaan yksi lempikirjailijoistani, julkaisee jo hyvää vauhtia uutta kirjallisuutta Pottereiden jälkeen. Paikka vapaana on minulta vieläkin lukematta (tässä kuussa olisi tarkoitus), mutta kesällä luin hänen dekkarisarjansa avausosan, Käen kutsun. Pidin kirjasta kovasti ja liityin heti kirjaston superpitkään varausjonoon syksyllä ilmestyvää toista osaa, Silkkiäistoukkaa varten. Viime viikolla kirja saapui noudettavaksi ja koska John Boynen The Absolutistin lukeminen on jostain syystä jämähtänyt paikoilleen, päätin perjantai-iltana tarttua tähän ja edistyä operaatiossani Kirjaneito lukee kaiken, mitä Rowling kirjoittaa.

Kuten jo alussa mainitsin, pidin Käen kutsusta paljon ja odotukseni Silkkiäistoukkaa kohtaan olivat korkealla. Enkä onneksi joutunut pettymään, Silkkiäistoukka oli ainakin yhtä hyvä, ellei parempikin kuin Käen kutsu. Kirjaan sisälle pääseminen oli helpompaa kun Strike apureineen oli jo tuttu ja Striken seikkailuihin oli mukava palata.

Vaikka Silkkiäistoukka on toinen osa Cormoran Strike -sarjassa, ei kirjojen lukemisjärjestys ole samalla lailla kiveen hakattu kuin esimerkiksi Pottereiden. Yksityisetsivä Cormoran Strike seikkailee molemmissa kirjoissa samoin kuin hänen lähipiirinsä hahmot, mutta kirjoissa ratkottavat rikokset eivät liity toisiinsa mitenkään. Koska kirjoissa näkyy mukavasti myös Striken yksityiselämä, suosittelisin kyllä lukemaan julkaisujärjestyksessä, mutta spoilaantumisen vaaraa edellistä kirjaa ajatellen ei ole. Tätä voikin verrata Agatha Christien kirjoihin, joita voi lukea vähän siinä järjestyksessä jossa sattuu huvittamaan.

Kun Käen kutsussa Strike tutki huippumallin itsemurhaksi väitettyä kuolemaa, Silkkiäistoukassa keskiössä on kadonnut kirjailija, Owen Quine, joka löytyy lopulta kammottavalla tavalla murhattuna. Silkkiäistoukka olikin minusta huomattavasti pelottavampi kuin dekkarisarjan ensimmäinen osa. Jo Quinen murhatapa nostaa inhokertoimia, sillä hyi olkoon. Jännitystäkin on luvassa ja kyllä minun oli muutamaan otteeseen hillittävä itseni etten olisi alkanut huutaa Strikelle varoituksia.

Vaikken dekkareita kovin usein luekaan, pidän niistä kovasti. (Silloin kun ne eivät ole liian pelottavaia.) Minusta kaikista hauskinta on rakennella huimia teorioita murhaajista ja motiiveista. En muista ikinä arvanneeni oikein, mutta se mietiskely on minulle puoli hupia. Silkkiäistoukankin kanssa minulla oli hieno (joskin aika karsea) teoria, joka meni aivan metsään.

Rowling onnistuukin yllättämään lukijan myös tässä dekkarissa. Ratkaisu on looginen ja hyvä, mutta juuri sopivasti liian vaikea ja monimutkainen arvattavaksi. Hyvän dekkarin aineksiin kuuluukin minusta juuri tietty ennalta-arvaamattomuus, joskaan murhaaja ei saa olla aivan kuka tahansa puskasta pomppaava hahmo jota ei ole lukijalle esitelty. Strike tietenkin ratkaisee tämänkin tapauksen ja lukija saa ihmetellä mukana. Tiedättekö sen tunteen, kun salapoliisi saa ratkaisevan oivalluksen ja te tiedätte, että murha on ratkaistu. Kirjailija ei kuitenkaan paljasta kaikkea vielä lukijalle ja ainakin minä yritän vielä epätoivoisesti rääkätä aivosolujani keksimään ratkaisun.

Rowlingin tekstiä on aina ilo lukea ja niin on myös Silkkiäistoukassa. Nautin suunnattomasti hänen osuvista kuvauksistaan ja taidokkaista, mutta ei  liian koristeellisista lauseistaan. Vaikkei Cormoran Strike -sarja ole verrattavissa Pottereihin millään lailla (ensinnäkin sarjat ovat aivan liian erilaisia), Rowling hallitsee kirjoittamisen taidon. Toinen Rowlingin vahvuus on mielestäni ehdottomasti hahmot. Hänellä on taito tehdä kaikista sivuhenkilöistäkin muutamalla lauseella eläviä, niin etteivät he vain sulaudu samaksi massaksi.

Pidin yksityisetsivä Cormoran Strikesta paljon jo Käen kutsussa, mutta Silkkiäistoukassa hän on jo vanha tuttu, jonka seikkailujen pariin on mukava palata. Strike on varsin karu tyyppi, muttei hänestä oikein voi olla pitämättäkään kaikessa inhimillisyydessään. Myös Striken assistentti Robin on mainio hahmo, jonka kanssa viihdyin hyvin.

Jäänkin innolla odottamaan, josko tähän sarjaan tulisi lisää osia. Missään ei vielä niin lue, mutta ainakin minä näen helpoisti Striken ja Robinin seikkailemassa pitkässä dekkarisarjassa. Toivottavasti näin tapahtuu, sillä ainakin minä lukisin mielelläni lisää näitä.

Arvosana: ♣♣♣♣

Teos: Silkkiäistoukka
Alkuperäisteos: The Silkworm
Kirjailija: Robert Galbraith (J.K. Rowling)
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Sarja: Cormoran Strike, #2
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014 (alkuperäisteos 2014)
Sivuja: 459
Luettavaksi: kirjastolaina

5 kommenttia:

  1. Tämä odottaa minulla lukulaitteessa. Kuulostaa erittäin lupaavalta. Minäkin pidin jo sarjan ekasta osasta, joten odotukseni ovat nyt korkealla tämän suhteen. :) Esim. Iltalehti tietää kertoa, että kolmas ja neljäs kirja ovat tulossa: http://www.iltalehti.fi/viihde/2014072018505055_vi.shtml.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Nyt sitten vain odotellaan :3 Toivottavasti pääset pian käsiksi Silkkiäistoukkaan!

      Poista
  2. Hurr. Tämä on yksi pelottavimmista kirjoista joita olen lukenut.
    Valitettavasti luin koko teoksen illalla ja oli pelottavempi kuin jotkut Stephen Kingin kirjoista,
    ja, en tietenkään saanut unta :)
    Pitäisiköhän lukea ne tulevat kaksi muuta osaa englanniksi että pääsisin
    viimein tyydyttämään kärsimättömyyteni...
    J. K. Rowling, mitä olisinkaan ilman sinua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan pelottava, minäkin muistan säikkyneeni lukiessa. :D Rowling on kyllä hyvä.

      Poista
  3. Minäkin tunnustaudun Harry Potter-faniksi, ja olen iloinen että Rowlingin kirjailijalahjat kantavat myös muussa genressä. Itselläni on myös Paikka vapaana lukematta, mutta urakoin nyt ensin Cormoranin kolmannen tarinan :)

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)